Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Hetkeen ei ole mitään kummallista tapahtunut Jakon elämässä. Mitä nyt uutta untuvaa hieman kasvaa, ruokavalio on monipuolistunut, lintu jo liikkuu vapautuneesti ympäri huonetta ja päärapsut ovat jokapäiväisiä yhteishetkiä. Uusia ääniä ja sanoja putkahtelee esiin satunnaisesti, enkä aina muista kirjata niitä ylös. Yhteiset ”jammailut” jatkuu myös jo päivittäin.
Olemme myös alkaneet käymään mökillä ”kyläilemässä”, jotta Jakokin sitten pystyy muuttamaan rennommin sinne eikä koe jokakeväistä paikanmuutosta niin suurena stressinä. Lyhyet automatkat menee hienosti eikä nypintää ilmene sillä matkalla. Nyt vain odotamme kevättä ja ilmojen lämpenemistä, jotta päästään taas kunnolla risusavottaan ja sitä kautta opettamaan Jakollekin puun sorvaamisen jalo ja hyödyllinen taito. Mökillä kun pajut, koivut ja omenapuut odottavat kevätleikkausta eikä tässä lumimassassa vielä tarvitse edes haaveilla asiasta.
Mutta pidemmittä puheitta muutama uusi kuva sulkatilanteesta:
Siellä niitä untuvatuppeja pilkistää! Työsarkaa asiassa on vielä edessä, mutta pienikin kehitys on kuin lottovoitto meille!