Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
No niin, aurinkoisen ja lämpimän kesän jälkeen tietysti väistämättä tuli syksy, kylmyys ja pimeys. Kyllähän tässä tosiaan miettii muuttoa sellaiseen maahan, jossa auringon paistetta ja lämpöä riittäisi pidempäänkin.
Kaijaset muuttivat jo hetki sitten sisätiloihin ja väistämättä on tullut aika muuttaa myös isot linnut takaisin kotiin. Isojen huone onkin nyt kokenut pienen muutoksen ja suursiivouksen. Tähän asti olen häkkien pohjalla käyttänyt pellavaa, mutta nyt se sai taas hetkeksi väistyä pölyisyytensä ja koisa-ongelman vuoksi. Vaikka inhoankin papereita, niillä nyt pitää hetki mennä eteenpäin. Hieman jännittää mitä isot tykkäävät huoneensa uudesta järjestelystä ja miten toimivaksi se osoittautuu sitten käytännössä.
Jako on nyt enemmän ja vähemmän säännöllisen epäsäännöllisesti saanut tuota vitamiinivalmistetta. Ja kyllä se tosiaan luonnetta tuntui rauhoittavan. Muutamia uusia untuvan alkuja on kaulan ylöosaankin tullut. Ja muualle myös ”karvoja”. En tiedä millä muulla sanalla noita kuvailisi, kun ne ei oikein höyheniä tai sulkiakaan ole.
Parasta kuitenkin on, että yhtenä päivänä autoilimme 180 + 180 km ilman yritystäkään nyppimiseen. Toki harjoitusta on takana ja ne tulevat edelleen jatkumaan. Vähiten stressaavinta on matkustaa etupenkillä, oman matkiksensa päällä istuen. Turvallista tuo ei ole, mutta myönnytyksiä on toisinaan tehtävä, kun toisena vaihtoehtona on itsensä verille nyppivä lintu.
Alkukesästä Papu taas vaihtoi suosikki-ihmistään minusta poikaamme, nyt syksyn tullen taas seuraa minua kuin pahin eroahdistunut koira, jopa vessaan pitäisi yhtä aikaa päästä. Jotenkin huvittavaa, kun toisilla tosiaan koira kävelee perässä huoneesta toiseen, minulla sitä tekee harmaapapukaija. Tosin sain kyllä puremankin tässä hiljan Papulta. Istuin koneella aivan rauhassa enkä huomioinut Papua, tämä päätti osoittaa läsnäolonsa nappaamalla kiinni polveeni. Onneksi isoa vahinkoa ei tullut, vaikka mukava jälki polveen tulikin. Hieman vie itseltä intoa aloittaa kunnolla nuo kädelle astumis harjoitukset… Ehkä Papullekin pitäisi kokeilla tuota vitamiinikuuria, kunhan vain keksisi millä sen saisi huijattua syömään tuon ”töhnän”. Ainakaan sama jugurtti ei käy kuin Jakolle.
Muutosta talvikotiin ja lintujen suhtautumisesta lisää pikapuolin.