Hurttia ja Tirppoja

Avot, neidot ja rengassilmäiset kaijaset ovat nyt hetken asuneet ulkona aviaariossaan. Tämä tiesi harmaille ulkoilun loppua siinä mielessä, että niitä en ole samaan aviin laittanut, koska Papu ei voi sietää noita pieniä vipeltäjiä. Jakonkin omatoimista ulkoilua on rajoitettu, koska sillä on tapana hakeutua koirien terassille, eikä nuorin koiramme vielä ole täysin sinut lintujen kanssa. Lämpiminä päivinä Papu on päässyt matkahäkissä ulos, ja sepä harmittaa Papua suuresti. Jako nyt on välillä saanut käsivarsikyydin terassille ja saanut hengata siinä kanssamme.

Vielä en ole saanut aikaiseksi tuota uutta vitamiinia kokeiluun mitä se tekisi nyppimiselle. Mökille muutosta johtuen kuitenkin kumpikin harmaa on stressannut ja kyninyt itseään. Jakon nypintä kuitenkin osuu normaalista liki kuukautta myöhemmäksi. Papun nypintä tuli hieman yllätyksenä, koska se ei pahemmin nyppinyt itseään meille muuttaessa marraskuussa. Muutoin mökille muutto on vaikuttanut kyllä positiivisesti molempiin harmaisiin, koska nythän ne asuvat keskellä olohuonettamme ja ovat näin osallisina perhe-elämään koko ajan. Tämä positiivisuus ilmenee ainakin siten, että molemmat ovat iloisesti äänekkäitä, vihellyssessioita on pitkin päivää kummallakin. Samoin Jakolla puhe luistaa ja pojan iltaiset ”kiusaamiset” ovat taas tulleet kuvioihin (eli huutaa nimeltä niin kauan, että poika vastaa, täräyttää perään jonkun sanan – tyypillisesti nukkumaan, syömään tai hiljaa, ja nauraa päälle). Tätähän se ei juuri talvella tehnyt.

Jakon kanssa ollaan nyt treenailtu puhetta vihjeistä ja kaksi sanaa ollaankin nyt saatu kohdennettua oikein maapähkinöiden voimalla. Kun Jakolta kysyy mitä vieraille sanotaan, se vastaa hieman savolaisittain murtaen: Päevää. Samoin jos kysyy mitä sanotaan, kun mennään nukkumaan, se vastaa: Hyvää yötä. Jos joku ihmettelee alleviivattuja sanoja, niin paljastetaan, että ne ovat ne vihjesanat 😉 Tarkoitus on nyt kohdentaa monia muitakin Jakon jo osaamia sanoja vihjesanoihin, pitää vain vielä löytää niin oikea hetki ja vire aina koulutussessioille, mutta harmaat tuntien se ei aina ole niin helppoa. Nyt jos menen keittiöön ja alan kolistelemaan astioita, Jakohan täräyttää heti kuuluvalla äänellä: Syömään! Tuohon koitan seuraavaksi löytää kohdentamisen ja päästä sen palkitsemaan.

Papu taas on yhä enemmän pojan lintu. Minulle Papu suostuu tasantarkkaan sanomaan kolme tai neljä ”lausetta”:
1. Hyvää yötä
2. Hyvää yötä Papu
3. Moikka
4. Moi Moi

Pojalle tuo höpöttelee vähän enemmän. Tänään aloiteltiin myös Irti-sanan opettelu, sillä Papulla on tapana viedä joku esine eikä se siitä sitten helpolla suostu luopumaan ennenkuin saa sen rikottua. Yleensä tällaisia ovat kynät, pyykkipojat tai lapsen imukuppipyssyn panokset. Tuossa poika nyt toimii pääasiallisena kouluttajana ja minä vain mentorina hiljaa taustalla. Papun pureminenkin väheni välillä, mutta eilen taas losautti minua päänahkaan aika huolella. Tämäkin tilanne tuli aika yllättäen, sillä olin torkkumassa sohvalla, jonka käsinojalle lintu itse tuli ja kävi sitten samantien kiinni. Ja minähän en tehnyt mitään muuta kuin makasin ja hengitin, eli ainakaan omasta provosoinnista pureminen ei voi johtua. Kädelle tuleminen vaihtelee päivän mukaan, on päiviä jolloin Papua ei vain saa kädelle ja on päiviä jolloin tuo onnistuu hienosti. Jännää on myös, että poikaa Papu ei pure läheskään sellaisella voimalla kuin minua. Että sitä käsisuojusta pitänee alkaa vain suunnittelemaan, jolloin ei ainakaan itse tarvitse jännittää saako nokkaa vai ei.

Parisen päivää sitten harmaat löivät taas yhteen. Jakohan edelleen pelkää Papua aivan kuollakseen. Ilmeisesti tästä provosoituneena Papu sitten puri Jakoa jalkaan. Mikään ei kuitenkaan mennyt rikki, mutta tämän pari päivää on Herra Harmaa ontunut. Jalkaan ei tullut haavaa, se on ollut lämmin eikä turvoksissa mistään, joten tarkkailuksi tämä on mennyt ettei turhaan stressaa lintua lääkärikäynnillä. Tänään jo Jako on varannut jalkansa päälle liki normaalisti, joten taidettiin päästä säikähdyksellä. Tähän asti harmaat ovat öisin jakaneet saman häkin, mutta nyt Jako sai oman yöhäkin, jotta saa olla kipeän kinttunsa kanssa rauhassa. Ehkä se jääkin pysyvästi käyttöön, jos noiden keskenäinen tilanne ei parane. Jännä kyllä sinänsä, että ne ovat nopeasti oppineet tuon häkin jakamisenkin, kunhan siinäkin noudattaa rutiineja: ensin Jako häkkiin sinne taaimmalle pedikyyriorrelle, sen jälkeen Papu tuohon oven eteen olevalle puuorrelle. Niissä ne sitten nököttää koko yön. Jos Papu lähtee liikkeelle, Jako kyllä väistää. Jako taas ei uskalla juurikaan liikkua, jos Papu on lähellä. On vaan ne naiset pelottavia… Jakohan ei siis ole se aggressiivinen osapuoli, vaan väistää hyvinkin niin pitkälle kuin kykenee.

Nyt on myös mökillä pimennysverhot, jotka eivät ihan säkkipimeäksi kyllä olohuonetta öisin saa, mutta huomattavasti hämärämmäksi näin keskellä kesääkin. Tästä aloitan tarkkailun josko se vaikuttaa tuohon nypintään, jota jo epäilen. Vaikka ”talvikodissa” ei myöskään pimennysverhoja ole, talvisin lintuhuone on säkkipimeä valojen sammuttua eikä tällä ole ollut vaikutusta tähänkään asti.

Jako onneksi syö jo paljon monipuolisemmin tuoreruokaa (voisi toki syödä vielä paremmin), harjoittelee jälleen pellettien syömistä (talvella ei juuri tullut annettua ettei avot pääse harmaiden pelletteihin käsiksi) ja pähkinät ansaitaan puhetreenien kautta. Siementen määrää olen huimasti rajoittanut Barbaran semman jälkeen, tosin juuri nyt tilasin tuollaista munaruokaa ja vitamiineja sisältävää siementäysravintoa, jota kokeilen myös tuohon nypintään. Ja kunhan keksin mihin sekoitan sen uuden vitamiinin, sekin ehdottomasti menee kokeiluun. Kaikki keinot kun tässä nypinnän torjumisessa on keksittävä. Hyvin muuten tuo herra jo tietää ettei se ole sallittua toimintaa, koska väliin nyppiessään itseään karjahtaa juuri siten kuin minä sille yleensä teen 😀