Vihdoin tuli sellainen keli, että harmaat pääsivät ulkoilemaan.
Etualalla Jako, takana Papu
Messuilla oli mukana molemmat harmaat sekä avot Edi ja Waakku. Kaikki meni odotettua paremmin ja Edi toimi monen kuvan kohteena istuen lapsien ja aikuisten käsivarsilla. Jako teki yllätyksen mennen myös Artun olkapäälle – ihan ilman puremista. Hieman hermona oli kuitenkin, kotimatkalla autossa alkoi taas nyppiminen. Papu jaksoi olla niin häkissä, teltassa vapaana kuin olkapäälläni teltassa todella nätisti. Oli tämä sentään Papun ensimmäinen esiintyminen ja näinkin iso tapahtuma.
Seuraavana viikonloppuna olikin sitten koulutusseminaari. Ja hienosti olivat Papu ja Jako sielläkin. Tosin Papu hieman passivoitui vieraiden ihmisten koittaessa koulutusta. Jakon kanssa alamme nyt treenaamaan määrätietoisemmin tuota puhetta, seminaarin aikana kun se yritti muutamaan kertaan varastaa shown omilla jutuillaan. Papulle matkahäkissä oleminen oli se stressaavin. Omalla ständillä se olisi istunut vaikka kuinka pitkiä aikoja, mutta häkki sai sen ”tanssimaan”. Waakullekin seminaari oli pieni stressi, se näki ensimmäistä kertaa niin paljon muita lintuja, että väliin piti avon huudon antaa raikua. Mutta tästä jatketaan reissaamista ja tapahtumia, jotta kehitystä tapahtuu 🙂
Niin ja Papu lentää taas, se tuli todistettua. Ulkoilimme vapaana tänään eikä Papulla ollut mitään haluja lähteä minnekään. Mutta kun tulimme takaisin sisälle, se otti ns. siivet alleen ja lensi 20 metrin matkan eteisen ovelta koiraportille. Eipä siis rikkinäiset lentosulat ole mikään este eikä edes hidaste. Ehkä emme enää ulkoile vapaana, vaan Papulle aloitamme valjastreenin 😉 Onneksi olen tilannut yhdet ylimääräiset Aviator-valjaat…
Muutama kuva tämän päivän ulkoilusta:
Pahoitteluni näin myöhäisestä vastauksesta 🙂 En huomannut kommenttiasi ennen. Luulen, että tuo Paavo on Jakon tapa sanoa ”haloo” ranskalaisella aksentilla. Se sano noin aina kun nosti puhelimen korvaan.
Jako on muutenkin oikein iloinen lintu 😀 Hän on sellainen piristävä persoona, joka saa koko perheen nauramaan loistavilla kommenteillaan aina sopivaan hetkeen. Ai niin, joskus pitikin kysyä onko hajua kuka on Paavo? Jako on muutamia kertoja puhunut Paavosta ja tämä on itselle ollut hämmentävää, kun tuttavapiirissä ei sellaista ole.
Hauska reaktio oli myös muutama viikko sitten, kun Jako tapasi Eläinkeskuksen Jaken, eli sen ihmisen, jossa on ollut aiemmin hoidossa. Selkeästi näki, että Jako muisti ja tunnisti tuon ”entisestä elämästä”. Oli myös kiva kuulla Jaken ja Ellun kertomuksia Jakon hoitoajoilta kuinka se on toisen jakon kanssa leikkinyt siellä puhelinkeskusteluja (ne ovat kotonakin edelleen suosikkeja eli matkia minua puhelimessa).
Ihanaa nähdä Jako noin iloisena ulkona!