Hurttia ja Tirppoja

Vihdoin on kelit lämmenneet sen verran, että isommat linnut pääsivät viikonlopuksi kunnolla ulkoilemaan, vain yön viettivät sisällä lämpimässä. Viikonlopun aikana kuitenkin vain hämmästelen harmaapapukaijan sielunelämää ja aivotoimintaa…

Ulko-oven hyttysverho – se kamala ja käsittämätön kapistus, jonka lähelle herra Jako Harmaa ei voi mennä. Ties vaikka kyseinen kapistus söisi pieniä jakoja… Ei, sitä ei edes voi alittaa, vaikka alhaalla olisikin lattianpinnassa kävelevälle jakolle mentävä väli. Vaikka ihmiskäsi vetäisi ko kapistuksen sivuun, on sen kohdalla mulkoiltava epäluuloisesti ja mielellään kumarrettava ja päästettävä se kuuluisa terävä vihellys, joka tarkoittaa aina jotain pelottavaa tai epäilyttävää. Tuo vihellys pitää myös tehdä suoraan ihmisen korvaan, mikäli sattuu istumaan olkapäällä. Ihmisen korva tinnittää hetken, mikäli kuuloaisti on vielä tallella.

Paljas käsivarsi on sellainen, mihin ei vaan voi astua. Ei mutenkaan edes mihinkään paljaalle ihokohdalle ihmisessä. Ei auta makupalat eikä houkuttelut. Käsivarsi pitää pujottaa hihaan, sitten kelpaa. Näin kesäaikaan pitää harrastaa tuotekehittelyä ja ilmeisesti ommella ns. irtohiha, kun aina ei vain kuumalla ilmalla pysty pitämään pitkähihaista paitaa.

Harmaiden aivotoiminta, puhekyky ja logiikka on jotakin käsittämätöntä. Uusia sanoja putkahtelee silloin tällöin ja välillä ne osuvat niin loistavasti oikeaan tilanteeseen. Esimerkiksi herra Jako on oppinut komentamaan koiraamme sen haukkuessa. Silloin kuuluu: ”Ego… NYT… HILJAA!” Ilmeisesti olen joutunut toistamaan näitä sanoja usein ja Jako on ne siinä sivussa imenyt itseensä. Tosin tuo  Hiljaa-sana on esiintynyt aiemminkin hänen käskyttäessään myös avoja olemaan hieman hiljempaa.

Tiskasin mökillä ja Jako istuskeli oman häkkinsä päällä jutellen niitä tavanomaisiaan epämääräisiä juttuja ja vihellellen omia melodioitaan. Satuin kehumaan jotakin sanalla: hienosti, johon jako vastaa: HYVÄ POIKA – GOOD BOY. Kieltämättä jäin monttu auki hetkeksi, minä en ainakaan ole englantia linnulle opettanut, joten se tuli jostain sen historiasta. Mutta tuo kyky yhdistää kaksi kieltä… Tiedänhän minä sen puhuvan ranskaa (vaikken siitä itse mitään ymmärräkään), mutta että englantiakin…

Muutoin on jo normaalia, että iltaisin suoritetaan pitkät rapsuttelut niskasta, jonka jälkeen komennetaan kaikki nukkumaan. Jako on siitä kiva, että se itse osaa ilmoittaa milloin on aika käydä untenmaille. Se tyypillinen: NUKKUMAAN – HYVÄÄ YÖTÄ alkaa poikkeuksetta klo 21.30 jälkeen, viimeistään klo 22 hän haluaa jo nukkumarauhan.

Uutta kuvaakin pitäisi ottaa nypinnän osalta, mutta toistaiseksi en ole saanut sitä aikaiseksi. Kaulassa on kuitenkin hyvin nyt uutta untuvaa ja muutamia uusia sulkatuppeja pilkistelee. Tahti ei kuitenkaan ole ollut ihan toivomani, mutta hiljalleen hyvä toivottavasti tulee. Lentosulkia on jonkin verran tipahdellut, en vain saa koskea siipiin tarkistaakseni onko niihin tulossa uusia. Toisesta siivestä kuitenkin edelleen puuttuu pitkät sulat ja lentotaito on edelleen kuin tiiliskivellä. Mutta saapahan siksi olla vapaana pihallakin, joskin tarkassa valvonnassa petojen varalta, ja siksi ettei pääse kiipeämään korkealle puuhun.

Kohta koittaa muutto vallan mökille, joten kesän päivitykset voivat olla hieman laiskanlaisia, orjatyömaalla kun riittää työtä pihalla niin puutarhan kuin uuden lentohäkinkin parissa, puhumattakaan ensi talven polttopuista.