Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Pari päivää sitten se ensilento tapahtui. Matka ei ollut pitkä: häkiltä sohvalle, matkaa reilu 2 metriä, mutta yritys oli kova. Muutaman kerran aiemminkin on kokeiltu siipien kantavuutta, mutta lähinnä olen pitänyt niitä vahinkoina. Siipien käyttöä myös harjoitellaan päivittäin häkin päällä pitämällä varpailla tiukasti kiinni pinnoista ja koetetaan nousta ilmaan. Joten pitihän sitten tarkistaa myös lentosulkienkin tilanne, koska tullessaan meille Jakolta puuttui toisesta siivestä kokonaan nuo pitkät lentosulat. Ja kas, molemmissa siivissä on nyt selkeästi näkyvissä pitkiä sulkia! Eivät ne siivet tietysti vielä kanna ylöspäin toivotulla tavalla, mutta alku tämäkin.
Tietysti tämä tietää sen vapaan ulkoilun loppumista, en ota riskiä siitä, että lintu pääsisi edes vahingossa vapaaksi. Onneksi pari vanhaa häkkiä on mökilläkin, ne menevät toistaiseksi Herra Harmaan väliaikaisina ulkoiluhäkkeinä tämän kesän. Ensi kesäksi voisi tosiaan suunnitella hänelle oman ulkoilulukaalin, jos vaikka siihen mennessä oppisi (ja tottuisi) touhuamaan enemmän yksikseen tai hyväksyisi jostain toisesta linnusta itselleen seuraa.
Pesintävireeseen olen viettänyt hieman huomioimattomuuslinjaa. Tokihan en voi olla täysin häntä huomaamatta kaikissa tilanteissa. Omasta mielestäni tilanne on hieman rauhoittunut. Samoin tilanteeseen on kuulunut kolojen blokkausta ja aika nopeasti herra onkin jättänyt tietyt paikat rauhaan. Myös isäntä on saanut hieman paremmin olla rauhassa, joskin hänen varpaat ovat edelleen vastustamaton kohde (turvakengät ovat loistava keksintö!).
Päivittäin en myöskään lakkaa hämmästelemästä tuon matkimiskykyä ja omia sovelluksia. Monella eri ääneenpainolla ja äänensävyllä se kokeilee eri sanoja. On miesääniä, naisääniä ja lapsiääniä. Eräänä päivänä tuli sana, jota en millään ymmärtänyt, nimittäin ”Pääpää”. Jako alkoi toistamaan sanaa useammin ja yleensä tilanteessa, jossa tulin ovesta sisään. Eilen kuitenkin vihdoin lamppu syttyi minullekin ja huomasin sen tavoittelevan sanaa: Päivää. Toistaessani sanan oikein Jakon perässä, lintukin innostui vihellyksin asiasta.
Monesti myös huvittaa tuon harmaan logiikka ja oma inhimillistäminen. Vai sanoisinko paremminkin ihmistäminen 🙂 Yksi päivä Herra Harmaa oli kovin tyytymätön ruokakuppinsa antimiin ja päätti sitten pudottaa sen jälleen lattialle. Minä siihen huutamaan keittön puolelta hieman moittivaan äänenpainoon: JAKO!. Lintu vastaa samalla äänenpainolla: EGO! Nauramatta ei voinut olla, kun inhimillisti tuon. Hienosti siirretty syy koiralle pudonneesta kupista 😀
Mutta nyt on aika vetäytyä nauttimaan keskikesän pyhistä. Toivotamme koko parven ja lauman voimin kaikille rauhallista juhannusta:
Nauti uusia perunoita ja voita, mansikoita ja makkaroita. Tee saunaan tuore vasta, varpaat veteen kasta. Hakkaa liiteriin halkoja, oio nurmikolla jalkoja. Ihastele poutapilviä, siristele auringossa silmiä. Haista kesän tuoksut, unohda turhat juoksut. Muista paljon lekotella, laiturilla elämää hekotella. Mieti kivoja juttuja, tapaa ystäviä ja tuttuja. Älä murehdi ötököitä, vietä ihania kesäöitä!!!