Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Vielä pesintävirettä menossa, mutta paljon tuo käytös on itsestänikin kiinni. Nyt pitäisi vain olla provosoimatta tilannetta, joka on vaikeaa noinkin kesyn linnun kohdalla. Pahinta on juuri inhimillistäminen ja liikaa rakastaminen, pitäisi vain osata itse asennoitua siihen, että eläintä voi rakastaa terveellä pohjalla huomioiden sen, että se on ”vain” eläin. Monesti juuri tämä liikarakastaminen ja inhimillistäminen on meidän naispuolisten ihmisten pahin virhe lemmikkieläinten kanssa, jolla voidaan saattaa suhde siihen eläimeen ihan väärille raiteille, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä eläimen oikean hyvinvoinnin kanssa.
Makoilin tuossa taas sängyllä lukien kirjaa ja Jako könysi sängyn viereen selkeästi osoittaen, että halusi sinne. On hyvin vaikea vastustaa tuollaista otusta, joka itse hokee: ”Jako hop hop, Jako tule”, ja koittaa kiivetä ylös. Olen nyt kahdesti tehnyt sen virheen, että olen linnun auttanut sängylle. Tämä laukaisee totaalisen pesintävireen. Toisella kertaa jopa niin pahasti, että itsekin säikähdin ja kuvittelin jopa linnun tekevän kuolemaa sen todella ähistessä ja kuristessa pahaenteisesti, ja kuvitelmissani saaden jonkun hengitysahdistuksen siipienkin valahtaessa veltoksi. Joo ei, se vain on totaalinen hormoonien hyrräys. Laatta lentää käsilleni ja peiton alle möngitään suurin hyökkäyshaluin muita perheenjäseniä kohtaan. Käsiäni en voi laittaa tuolloin lähelle ottaakseni edes lintua pois sängystä etten vain provosoi tilannetta. Tällöin en voi kuin mennä tahkomaan päätäni seinään hokien jälleen kerran olevani ajattelematon ja luvaten itselleni etten ainakaan kolmatta kertaa tee samaa virhettä.
Joten pitänee nyt jälleen kerran koota oma pää ja oma asenne kunnolliseksi ettei sorru väärään toimintaan, vaikkakin omasta mielestä hyvässä tarkoituksessa. Ja muistaa se, että eläintä on kohdeltava eläimenä, vaikka kuinka rakastaisi. Rakkaus kun ei aina ole hyväksi sille eläimen psyykkeelle, ei ainakaan siinä muodossa kuin me naiset tykkäämme sitä toteuttaa. Se eläin ei hajoa siitä ettei sitä inhimillistetä eikä siitä, että sitä kohdellaan eläimenä. Tässä suhteessa todellakin ymmärrän Cesar Millanin käyttämän sanonnan käytöksen ymmärtämisessä: Ensin on eläin, sitten laji ja vasta sitten rotu. Tässä tapauksessa siis ensin eläin, sitten papukaija ja vasta viimeisenä harmaapapukaija. Joten nyt ovat Jakon turhat koskettamiset ja turhan provosoivat huomionosoitukset jälleen pannassa, kunnes itse opin oman ja linnun rajat tuolle vireen laukaisemiseen, ja ennenkaikkea ymmärrän itse, että kyseessä on eläin, ei lapsi tai lapsen korvike.
Mutta jotakin hyvääkin. Jako on muutamana iltana oikein kunnolla innostunut riekkumaan. Roikkuu yhdellä jalalla kiinni pitäen häkkinsä ovessa pää alaspäin ja pyörii ympäri muristen ja vauhtia lisäten. Vaisusta linnusta on hiljalleen kuoriutumassa tyypillinen lajinsa edustaja, joka osaa irroitella ilosta. Myös muutama lelu saa toisinaan aikamoista kyytiä. Monta kuukautta kestikin noiden lelujen hyväksyminen, mutta otan tuon jo puoli voittona. Kohta pitäisi talven varalle alkaa tekemään uusia puuleluja, joita saa vapaasti rikkoa. Ainakin pari jemmalelua on tarkoitus askarrella, samoin erilaisia silputtavia puukohteita, jotta nokkakin pysyy hyvässä kunnossa.
Niin ja kohta olisi taas kynsienleikkuun aika… Tässä on nyt harjoiteltu sitä, että saan ylipäätään koskea varpaisiin, seuraavaksi olisi tarkoitus ottaa siihen mukaan sakset. Ja tavoitteena on nyt leikata ne kynnet häkin pinnojen läpi, koska paljonhan tuo häkin pinnoissa roikkuu mm. ulkona ollessaan. Pyyhkeestä tuo saa sellaiset hengenahdistukset, että en viitsi stressata sillä vanhaa lintua. Ihan taas ilman mitään toimenpide ei onnistu, koska käteni saa aikaan sen ruokintarefleksin ja sitä haluan välttää tässä tilanteessa. Lisäksi varpaista kiinnipitäminen taas saa aikaan nokankäyttöä enkä sitäkään käytöstä halua provosoida. Joten kokeillaan sitten tuollaista välitapaa, josko se soveltuisi meille. Ja kynnet on joka tapauksessa taas leikattava hyvinvoinninkin vuoksi. Kunhan nyt itse muistaa tässäkin asiassa sen itsehillinnän…