Hurttia ja Tirppoja

Aloitetaan Jakon ruokinnasta. Vihdoin voin sanoa, että tuoreruokaa menee vihdoin alas. Tämä on liki pakkotilanne, sillä aamuisin täytän avojen ja Jakon kupit vain tuoreilla. Pääosin aina jollain vihreällä, keltaisella ja punaisella. Ruoka on aina sisältänyt joko paprikaa tai porkkanaa, hyvin usein myös lehtiselleriä, josta Jako on vihdoin oppinut tykkäämään. Joskus ne saavat sekaan myös pienen ripauksen siemeniä, jotka Jako tietysti ensimmäisenä syö. Omena kuuluu myös herkkuihin, joita voidaan syödä jopa isoina siivuina jalalla kiinni pitäen.

Ja lopulta löytyi myös pelletti, jota Jako tykkää syödä, mutta sitä ei tarjota läheskään päivittäin, käytetään enempi namijemmoissa tai vastaavissa. Nimittäin Zupreemin NutBlend eli tämä. Edes Optibird ei ole osoittautunut niin maistuvaksi kuin tämä tosiaan pähkinöiltä tuoksahtava ruoka.

Koska nypinnän suhteen ollaan edelleen menty +- -tilanteessa, väliin höyheniä kasvattaen, väliin taas kaljuuntuen, riippuen aina tunnetiloista, ruokatilausta Briteistä tehdessäni ajattelin vihdoin kokeilla hieman ”aineita”, josko ne auttaisivat. Mitäänhän en moisesta kokeilusta häviäisi, tuskin enempää nypintää voisin aiheuttaa. Ja nyt ensimmäisenä tilasin tätä. Tuon pitäisi tehdä pahaa makua sulkiin.

Olihan meillä aiemmin kokeilussa tuollainen sininen pullo suihkutettavaa aloe veraa, mutta siitä ei ollut kyllä mitään apuja. Hetken aikaa mietin josko olisin tilannut sittenkin ”Rainforest mistiä”, joka on tarkoitettu jakoille, mutta sisällöltään se ei juuri eronnut aiemmista pulloista, joten tartuin sitten suoraan en ongelman alkujuureen, vaan siihen loppupäähän, eli estämään sitä nypintää.

Vaihtoehtoja on toki muitakin. Tätä mietin pitkään, sillä aineen mainostetaan olevan homeopaattinen ja vesipohjainen. Päädyin kuitenkin tuohon toiseen tällä kertaa, ehkä seuraavaksi kokeillaan tätäkin ellei toinen toimi.

Yksi aine, josta olen kuullut positiivisia mainintoja nypinnän kohdalla, ja etenkin harmaapapukaijojen kohdalla, on palmuöljy. Luonnossa nuo ilmeisesti syövät rasvaisia palmunsiemeniä jonkin verran. No meilläpäs ei syöty. Tai no… Avot söivät (mitäpä ne eivät söisi…?), Jako ei. Ei voi, ei kykene, ei pysty, ei, ei, ei… (Tietänette varmaan sen epäluuloisen linnun, joka on varma, että outo, uusi herkku on pahaa myrkkyä, joka tulee ja syö pienen harmaan jakon…?). Niinpä seuraavaan tilaussatsiin olenkin merkannut tuota öljyä pullossa. Ehkä saan tuota ruuan seassa ujutettua alas.

Mutta palatakseni tuohon No pick-aineeseen. Tietysti se on tuollaisessa pullossa, jonka suihkautusta Jako inhoaa. Tämän aineen käyttö on siis vaatinut hieman mielikuvistusta. Pari ensimmäistä kertaa onnistui hämääminen ruokakipon avulla, jossa oli herkullisia pähkinöitä. Odotin siis, että Jako työnsi päänsä kippoon etten suihkinut ainetta sen silmiin tai nokkaan. Kolmantena päivänä hämäysyritys tällä konstin ei enää onnistunut, vaan piti hämätä pelottavalla lelulla, jotta sen sai kurottamaan kaulansa mahdollisimman ylös ja siihen tyhjään rintaan sitten vauhdilla suihkaus ainetta. Koitan aina pyytää Jakolta anteeksi saamaansa kohtelua ja tämän suihkauksen olevan sille vain hyväksi, vaikka ei se aina tunnu asiaa siltä kannalta ajattelevankaan.

Ainetta olen nyt laittanut ehkä viisi tai kuusi kertaa, ja tässä välissä kerran ollaan käyty suihkussa. Auttaako aine, en osaa vielä sanoa. Mutta. Kertaakaan en ole nähnyt Jakon varsinaisesti nyppivän. Tai no. Kahdesti. Kummallakin kerralla se hermostui. Toisen kerran automatkalla, mutta se lopetti heti, kun ehdin sitä kieltää. Autohermoilu on Jakolle ollut ihan tyypillistä, jossa se pahimmillaan on nyppinyt itseään oikein reilustikin. Toisen kerran Pet Expo-messuilla, jossa se hermostui ensin hukattuaan minut ja sen jälkeen palattuani takaisin, pyhästä raivosta se palasi vanhaan nypintämoodiinsa. Silloinkin se kuitenkin lopetti heti, kun oli saanut kiskaistua itseltään yhden untuvan irti.

Kuitenkin kun nyt katson tuota harmaata, näen sen kaulassa taas uutta untuvaa, sekä rinnassa ja olkapäillä muutaman uuden sulkatupen. En osaa sanoa ovatko nuo tulleet aineen ansiosta vai olisivatko ne tulleet muutenkin. Mikäli ne pysyvät ja kalju alue pienenee, voin sanoa sen olevan aineen ansiota. Mutta siihen on vielä matkaa.

Tässä on kuitenkin oivallettava se, että mikään aine tai kauluri tai paita ei hoida sitä syytä, miksi nypintää tapahtuu. Ne hoitavat vain sitä seuraamusta. Se ongelman alku on hoidettava myös, muuten kierre taas jatkuu, kun lakataan hoitamasta seuraamusta. Kuitenkin olin ja olen edelleen valmis kokeilemaan saammeko tuosta aineesta edes väliaikaista apua. Jakon elämässä kuitenkin tämä mennyt reilu vuosi on ollut suurta muutosta, jossa on menty niin eteen- kuin taaksepäinkin, pääosin kuitenkin myönteisesti. Entisestä heikko-otteisesta, jatkuvasti kupsahtelevasta otuksesta on tullut aika varmajalkainen akrobaatti, joka ei kyhnötä enää häkkinsä katolla, vaan painelee köysiä ja orsia pitkin ketterästi, välillä jopa pää alaspäin.

Vielä kun saisi Jakon hyväksymään lajitoverin seurakseen, niin oma oloni helpottuisi suunnattomasti. Minusta vain tuntuu, että jokaisella linnulla tulisi olla se oma kaveri eikä sitä ihminen koskaan pysty korvaamaan. Jakon kohdalla se on ehkä hieman myöhäistä, mutta avojen kanssa se on jo parempi siitä mitä alkuun oli. Että ehkä jonakin päivänä voin ottaa sen toisen jakon ja katsella kahta harmaata sulassa sovussa, ainakin näin haaveilen.

Mutta kesä on vihdoin tulossa, viikonloppu ja vappu ulkoiltu auringon paistaessa. Ehkäpä ne lentosulatkin kasvavat taas tänä vuonna sinne toiseenkin siipeen eikä toivottavasti tipu aivan heti, kuten viimeksi kävi. Mökillä olo on Jakostakin kivaa, joten sitä odotellessa!