Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Vuoden viheliäisin aika ohitettu, ensilumi tuli ja toi pienen helpotuksen jatkuvaan märkään, kuraan ja synkkyyteen. Kun viimeksi hieman mietiskelin lajitoveria Jakolle, se saattanee toteutua lähiaikoina. Ja mikä parasta, likipitäen samanikäisestä kaverista, jonka taustassa on hyvin paljon samaa kuin Jakolla. Totisesti toivon, että vaikka mitään lemmenparia ei toiveissa olekaan, nämä harmaat saisivat toisistaan seuraa. En ole vielä Jakolle kertonut tulevasta yllätyksestä. Mutta lisää tilanteesta ensi kuun puolen välin tietämillä, tässä on vain alustavasti moista juteltu 😉
Mitä nyppimiseen tulee, niin en tiedä tuntuuko minusta vain siltä, että uusia untuvia olisi kaulassa. Rinta valitettavasti edelleen on kovin paljas enkä oikein usko, että siihen koskaan enää sulkia kasvaakaan. Pitkät ulommaiset lentosulat ovat edelleen molemmissa siivissä. Ehkä sillä öljybuusterilla jotakin vaikutusta on, ainakin toivon niin.
Tänään katsottiin yhdessä televisiotakin. Sattui nimittäin tulemaan piirretty elokuva Lucky Lukesta, ja tietysti siinä oli puhe ranskaksi. Jako oli oikein innoissaan ja puhua pälpätti kovasti – tosin kyllä ihan suomeksi. Ja muisti taas välillä ruokkia minuakin. Tuon pesimävireen kanssa olen kyllä enempi kuin pulassa, noin pahana se ei ole koskaan ollut eikä pysynyt päällä noin pitkään. Tällä hetkellä en voi mennä Jakon lähelle, sillä heti siivet valahtaa ja alkaa ähinä. Ja oksentelu. Myös poika on alkanut saamaan näitä ”lemmenlahjoja”. Mutta ehkä se tästä taas.