Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Kaikki hyvin ja eteenpäin mennään. Eilen kävi ensimmäinen ”papukaijaihminen” kylässä ja Jako suhtautui hyvin luontevasti, ei pelännyt ja meni reippaasti kädelle (ja siitä olkapäälle) höpöttämään omia juttujaan. Tarvitseeko sanoa, että miespuoleinen… Joten Jako oli heti hommassa mukana.
Suihkutusta ollaan harjoiteltu, mutta vielä ei Jakoa tahdo saada läpimäräksi kuin nypityiltä alueilta. Eilen oli Edikin kylvyssä mukana näyttämässä ettei se ole niin kamalaa. Pitänee varmaan saada toinen suihkuorsi pesuhuoneeseen, niin saa molemmat linnut yhtäaikaa suihkutettua.
Nypinnästä tuli mieleen tosiaan tänään tuo valokuvaus ja siinä huomasin muutaman uuden sulkatupen tulevan jo ihosta läpi. Toivottavasti kohta runsaammin ja sitten muistutetaankin ”piikkisikaa”. Eipä ne Pojatkaan heti olleet kunnossa, vei aikansa että uudet hyvät sulat kasvoivat ja nythän molemmat ovat ihan hyvässä kunnossa, mitä nyt pyrstöt välillä ovat rähjäiset tuon kohelluksen takia. Mutta lentotaito heillä on hyvin kehittynyt, toivotaan siis että jonakin kauniina päivänä Jakokin saisi sulat siipiinsä ja uskaltaisi jälleen kokeilla lentämistä.
Jakon tulo on kyllä ollut Edille aivan loistava motivaattori, nyt kun joutuu tavoittelemaan enemmän huomiota eikä automaattisesti olekaan enää keskipiste, tai ”perheen prinsessa”, kuten meillä sitä on nimitetty. Koska ylipäätään pidän ruokaa hieman huonona motivaattorina eläinten kouluttamisessa, on tuo huomionkipeys tavallaan yksi hyvä joillakin yksilöillä. Koirieni kohdalla osalle joku jääkausi on ollut yksi hailea, kun huomiontarve ja miellyttämisenhalu ei ole ollut suurta, mutta Edin kanssa tätä oikein käyttäen on ollut tekemisintouteen apua. Tosin tarvitsee ostaa uusi vinkulelu, kun sininen siilikin syötiin taas ja punainen pikkupallo on kateissa.
Jakolle toki pähkinät on se pop, mutta pitää tosiaan välttää nyt niitäkin, kun normaali, terveellinen ruoka ohitetaan mielellään herkkujen takia. Viikonlopun olemme siedättäneet Jakoa vehnänoraisiin. Nyt niiden lähellä voi jo istua ja ihan varovasti jo tutkailtiin nokalla mitä ne ovat, kun perjantaina ne olivat maailman kamalin asia, jonka lähelle ei varmasti voi mennä tai se hyökkää pienen jako-paran kimppuun… Jako tykkää myös heittää kipponsa alas, mikäli ruoka ei miellytä. Ja tätähän se on joka päivä, kuka nyt söisi typeriä pellettejä ja tuoreruokaa, kun on mahdollista saada pähkinöitä. Joten ensi viikolla on kuuri: Siperia opettaa (ilman pähkinöitä).
Tosin avothan ovat hokanneet helposti ylimääräisen ruokakipon. Omasta kiposta ei tarvitse syödä kuin parhaat palat ja siirtyä sitten harmaan kipolle jatkamaan herkuilla. Joten meillä on kohta talo täynnä hemmoteltuja herkkupeppuja.
Tänään otettu tarkkailukuva ja edellinen viereen:
Eli tuon perusteella voisin sanoa ettei nypitty alue ole enempää laajentunut, hieman uutta untuvaa havaittavissa sekä muutama ihan uusi sulkatuppikin pilkistää juuri ihon läpäisseenä, vaikka tuosta kuvasta niitä ei näe.