Hurttia ja Tirppoja

Niin…. Voisin sanoa, että Jako on nyt virallisesti kotiutunut. Se nimittäin ruokkii kättäni. Toiminto ei ilmene mikäli käsi on nyrkissä tai pyydän sitä käsivarrelle. Mutta jos teen sen kämmenelle (enkä muista laittaa kättä nyrkkiin), alkaa kakominen, pään nykiminen ja ruuan tulo ulos nokasta. Tämä alkoi esiintymään eilen, joten en tiedä onko kyse vielä jatkuvasta toiminnosta vaiko kevään mukanaan tuomasta hormoonien aiheuttamasta käytöksestä, mutta katsellaan… Ja yritän olla yllyttämättä noihin tilanteisiin.

Sinänsä tämä tuntuu hyvälle, kun olen ollut huolissani Jakon syömisestä. Eli kyllä sinne kupuun on mennyt ruokaa, vaikka pieneltä se määrä tuntuu suursyöppö-avoihin verrattuna. Selkeästi on auttanut myös tietyn rytmin ylläpito: aamuisin tuoreet, iltaisin pelletit ja siemenet. Jako on onneksi alkanut syömään paremmin noita tuoreitakin, kun pähkinöiden määrää on vähennetty ja niitä käytetään enää vain palkintoina. Jemmaleluissakin on nykyisin vain pellettejä tai siemeniä sisällä, ainakin noissa helpoiksi huomatuissa.

Nyt Jako on myös selkeästi laajentanut liikkumistaan oman häkkinsä päältä avojen korkeamman häkin päälle. Joten odottelen hetkeä milloin se itse uskaltaa lähteä tutkimaan köysiä, puuorsia ja keinuja, jotka ovat siitä häkiltä ympäri huonetta. Köydet on laitettu niin, että lentotaidotonkin pärjää, eihän vuosi sitten toinen avopoikakaan vielä pystynyt lentämään lentosulkien puutteesta, mutta paineli lopulta ympäri huonetta köysiä ja orsia pitkin.

Kalenteri kääntyi nyt maaliskuuhun, joten kevät kolkuttelee ovella. Kohta alan esikasvattamaan linnuillekin hyödyllisiä kukkia, vihanneksia ja muita kasveja, jotta kesä voidaan olla niissäkin pitkälti omavarainen sekä monipuolinen. Samoin pitänee alkaa suunnittelemaan mökille uutta ulkohäkkiä, jotta kaikilla on sitten hyvät tilat.