Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Viikonloppuna on sinänsä jännä päivä, kun menemme Lemmikkilintu Kailujin järjestämälle koulutus- ja motivointiviikonlopulle Ylöjärvelle. Sitä varten tänään valmistauduimme pesemällä yhden koirien kokoontaitettavan näyttelyhäkin. Aikani pohdin miten saan kuljetettua Jakon, Edin ja yhden pienen kaijasen, joten suuressa älykkyydessäni muistin tuon häkin. Ongelmaksi tuli vain se, että Jako ei vielä tule sujuvasti toimeen Edin kanssa, joten ei olisi mitenkään turvallista laittaa niitä samaan häkkiin. Mielekkäältä ei myöskään tuntuisi raahata kolmea erillistä kuljetushäkkiä ja pitää lintuja niissä pitkää päivää. Hetken tuumailtuani keksinkin rakentaa Jakon häkin käyttämättömästä pohjaverkosta tuohon kokoontaitettavaan häkkiin väliverkon (ja huomenna teen siihen vielä näkösuojan).
Seuraava operaatio oli etsiä pieni häkki kaijaselle, jossa se pärjäisi viikonlopun. Ja sitten käydä nappaamassa vauveli kiinni totuttelemaan. Samaan syssyyn kyllä nappasin molemmat lapsoset, saavat nyt vuorokauden irrottautua omasta kotiparvestaan ennen muuttoa maailmalle. Toinen tosin jää kotiin, mutta saa mennä sosiaalistumaan neitokakadujen kanssa hetkeksi. Toinen lähtee asustelemaan tuttuun lintuperheeseen ja opettelemaan kesyyntymisen saloja.
Mutta takaisin Jakoon… Kalustaessani uutta reissuhäkkiä, Jako oli innolla touhussa mukana tutkien häkkiä niin sisältä kuin päältäkin. Ikäväkseni satuin olemaan naamani kanssa samalla korkeudella kuin Jako ja arvatahan sen saattoi miten käy… Minua alettiin ruokkimaan! (Kiitos vaan, mutta kuvusta oksennettu pelletti-tuoreruokaseos ei hirvittävästi kutkuta makunautintojani). Tuli pieni kiire saada Jako äkkiä muihin touhuihin, joten lintu kädelle ja siitä omalle ständilleen vaikka herkkuja kaivelemaan jemmalelustaan.
Ja koska mitään esiintymistä meillä ei tehdä likaisena, niin oli sitten kylpypäiväkin. Nyt tuo kylpyständillä oleminen menee jo ihan hyvin, joskin jakoa, joka ei pörhistä eikä levittele siipiään, ei tahdo saada kastumaan. Pääasia kuitenkin, että paljaat alueet sain hyvin pestyä taas aloe vera-suihkeesta puhtaaksi. Muutama uusi sulkatuppi samalla bongattu, joka on oikein positiivista, jos se jättää vain ne rauhaan eikä heti nypi.
Tämän jälkeen suoritimme taas sen ikävämmän toimenpiteen, eli kynsien lyhentämisen. Jälleen sain murinaa ja tiukkaa varpaidenpuristelua, mutta nopeasti se meni. Toivottavasti hiljalleen kynsien ytimet alkaa vetäytymään ja Jako oppisi käyttämään jalkojaan enemmän niin, että kynnet kuluisivat myös luonnollisesti. Jahka tuo kevätaurinko hieman verottaa tuota lumipeitettä, niin pääsenkin paremmin rankametsälle etsimään sopivia oksia siihen ja kalustamaan koko lintuhuoneen uusiksi niin, että Jakokin alkaa siellä enemmän liikkumaan. Nyt on jo positiivista, että se hengailee jo päivittäin oman ja avojen häkkien päällä, jonne se joutuu hieman kiipeämään.
Huomenna illalla menemme hetkeksi katselemaan sitten muiden lintujen touhuja. Luultavasti otan sinne perjantai-iltana vain Jakon mukaan, jotta saamme kaksin rauhassa tutustua niin uusiin ihmisiin, toisiin lintuihin kuin outoon paikkaankin. Edille ne tuskin on isompi ongelma, joten se pääsee matkaan vasta lauantaina, vaikka onkin lähinnä se ensisijainen koulutettavani. Joten nyt ansaituille unille ja huomenna häkinverhoiluhommiin ennen liikkeellelähtöä 😉