Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Tänään pidettiin pieni äänikoulu tietokoneen avulla papukaijoille. Papu istui koneen vieressä ja kuunteli tarkkaan kaikki vihellykset, mitä kone päästeli, satunnaisesti itsekin jotain viheltäen. Muut terrorisoivat harjoittelua parhaansa mukaan, avot rääkymällä ja Jako päästelemällä omia ääniään, huutelemalla taas Arriaa ja komentamalla muita olemaan hiljaa.
Joka kerran, kun yritin kuvata tuota Jakon mekkalointia kääntämällä kameran hänen suuntaan, nokka lukkiutui välittömästi. Lopulta huomautin Jakolle tästä toiminnasta jotakuinkin sanoen, että: ”Sä rontti teet tuon tahallasi, kun huomaat mun kuvaavan”. Tähän Jako totesi täysin selvällä äänellä: ”Sori!”. Tämä on niitä tilanteita, kun omaa mielenterveyttään näiden papukaijojen kanssa tulee epäilleeksi ja hämmentyy niin osuvasta vastauksesta. Eipä tuolle kuitenkaan hirvittävän vihainenkaan voi olla, vaikka selkeästi se ei halua tulla kuvatuksi. Ehkä se haluaa pysyä näin pois julkisuudesta tai jotain 😀
Ihan pienen pätkän sain kännykällä kuitenkin kuvattua niin Papun mielenkiinnosta ääniharjoituksia kohtaan kuin pienen pätkän mun ja Jakon haukuntaa, joka on sellainen meidän molempien ”irroitteluhetki”. Tuntuu hauskalta haukkua, kun kerrankin se on ihan luvallista tässä talossa 🙂 Valitettavasti videot ovat vain Facebookissa nähtävissä kavereilleni, katson josko saan ne jossain vaiheessa siirrettyä myös Youtuben puolelle.
Pähkinöitä antaessani myös tehtiin pieniä temppuja, hieman kuin palkinto ansaitakseen. Jako tunnetusti ei halunnut esittää sitä mitä pyydetään, vaan moshasi ja teki kotkaa yhtäaikaa. Pähkinähän siitä oli annettava. Papu taas vilkutti. Oppi muuten todella äkkiä tajuamaan mitä halusin sen tekevän. Jalka ei vielä heilu, mutta nousee hienosti (ja nopeasti ylös). Samoinhan se tajusi myös kosketuskepillisen naksuttimen. Ainoana ongelmana oli ettei se halunnut aina vaihtaa kosketuskeppiä edes pähkinään, niin kiva lelu se keppi olisi Papun mielestä ollut 😀 Mutta harjoitellaan pienin askelin ja hauskaa pitäen, pääasia on se jokin tekeminen. Papulle voisinkin kokeilla tuota koirien aktivointilelua, jonka Jako totesi itselleen jo liian helpoksi viskoen nopeasti sen nappulat alas lattialle.
Ai niin, tilasin viimeksi ruuan mukana Saksasta Versele-Lagan Jungle Showeria. Ja vaikka Jako vihaakin kaikkia suihkepulloja ja suihkutettavia aineita (kuten sitä vettäkin), olen sitkeästi päättänyt laittaa tuota ainetta nyt muutaman kerran viikossa. Myös Papulle ja avoille. Eipä tuo pullo näin monelle kauaa riitä, mutta kokeillaan josko siitä olisi aloe veran vuoksi hyötyä Jakon iholle. Jossain vaiheessa voisin taas kuuriluonteisesti kokeilla uusiksi sitä nyppimisen estoainetta, etenkin kun nyt Jakolla ei ole pesimisvire päällä. Koska kaljuhan tuo taas on ja toisesta siivestäkin tippui jälleen lentosulat.
Niin ja oikeasti minun pitäisi nyt ottaa itseäni niskasta kiinni jakojen ruokavalion suhteen. Tuoreitahan ne syövät jo suht hyvin, mutta ne pelletit… Eipä kai ne niitä suostu syömään, kun avoilla ja neidoilla on tarjolla siemeniä, joita voi jakot käydä varastamassa. Että ehkä muutan lähiaikoina neidot pois tuosta huoneesta ja tarjoilen avoille siemenet vasta iltaisin omassa häkissään. Ehkä mulla täällä hetken on kaksi kiukkuista harmaata, jotka eivät pääse herkkuihin käsiksi, mutta toivottavasti väsytystekniikka purisi ja pelletit alkaisi taas maistumaan. Tai sitten sorrun taas hemmottelemaan niitä, koska ne vain on niin <3.