Hurttia ja Tirppoja

Pimein vuodenaika on vihdoin kääntynyt valoisampaan ja väliin saammekin nauttia oikein kirkkaasta auringon paisteesta, kun toisena päivänä vielä tulee lunta useita senttejä. Tulipa tässä kuitenkin taas nypinnän vuoksi vertailtua harmaiden sulkapeitteitä.

Harmaat joulukuussa 2012 korttikuvauksissa. Jakolla kyllä höyhentuppeja, jotka tulivat ja menivät, riippuen aina hermostumisista, pesimävireen turhautumisista ja ties mistä. Papu taas oli ollut vasta kuukauden, tuossa näkyy ne untuvat ilman päällisulkia rinnan toisella puolella.

Tilanne nyt 13.03.2013:

Jakolla selkeästi enemmän untuvaa kurkulla.  Rinnan oikealla puolella päällisulkia kasvaa jo liki kuvun korkeudella ja vasenkin puoli saanut muutaman uuden sulan (huomaa noista punaisista sulista). Sen verran piti selata taaksepäin tätä blogia itsekin, että joka kevät näin on nyt myös käynyt, joten jännityksellä jälleen odotamme miten tässä käy.

Tällä hetkellä kuitenkin pesintävire on poissa. Kättäni ei ruokita eikä käteni saa aikaan pakonomaista ähkimistä. Myöskään tavanomaista iltapusua en saa. Jännästi en osaa itse sanoa olenko iloinen vai surullinen tästä… Tietysti siis iloinen, että olemme jälleen ohittaneet tuon kamalan pesintävireen ja pariutumishalut kanssani on hetkeksi ainakin unohtuneet. Toisaalta kaipaan sitä hellää rakastajaa suukkoineen, jollainen Jako on ollut tässä kohta kaksi vuotta. Mutta pitää ottaa järki nyt käteen ja antaa sen olla lintu ilman ylimääräistä paapomista, jotten itse omalla käytökselläni nosta pesintävirettä ja täten pahenna tuota nyppimistä.

Papu taas selkeästi on kasvattanut päällisulkia tuohon nypittyyn alueeseen, enää puuttuu vain pieni osa. Ja tästä olenkin todella tyytyväinen. Mutta… Niin, nyt se mutta osio. Papuhan lensi suht huonosti meille tullessaan ja syykin selvisi aika pian, se nimittäin on ilmeisesti itse kyninyt toisesta siivestään (samalta puolelta kuin tuo nypitty alue rinnassa) pitkiä lentosulkia. Luultavasti vielä tämä muuttostressi laittoi sitä jatkamaan tätä toimintaa.

Papun siipihän siis näyttää tältä. Ruodot ovat ehjät, mutta pisimmistä (uloimmista) lentosulista on pureskeltu höytyvät juuresta liki kärkeen asti, jonne nuo höytyvät on jätetty. Tuolla siivellä ei siis paljoa lennellä tällä hetkellä, vaan joudumme ehkä odottamaan sulkasatoa ja siipisulkien uusiutumista.

No, onpa sitten kaksi lentämätöntä harmaata, jotka hiippailevat pitkin lattioita. Kesäksi heille pitää kyllä rakentaa ihan oma ulkoaviaario, jotta saavat nauttia myös – toivottavasti – Suomen hienosta kesästä.

Muutoin näiden kanssa menee aivan loistavasti. Eivät ne toki ole mikään pari tai pariskunta, mutta selkeästi jakot keskustelevat keskenään omalla jakomaisella tavallaan, Papu on pieni diiva ja Jako vanhanajan herrasmies, joka antaa ladylle kaikki periksi. Jakollehan tämä on ollut se isoin muutos, kun ei ole pahemmin toisten jakojen kanssa viettänyt aikaa.

Molempien ruokavaliosta on nyt siemenet tiputettu aika minimiin, aamulla saavat samaa tuoretta kuin avotkin ja iltapäivällä laitetaan kuppiin pellettejä. Papulle kelpaa liki mikä tahansa pelletti, Jako totuttuun tapaan kieltäytyy syömästä jos vähänkään on vaihtoehtoja. Ja ainahan voi avojen sekä neitojen siemeniä varastaa.

Molempien kanssa olen muuten menossa Barbara Heidenreichin seminaariin tässä keväällä. Molemmat harmaat siis pääsevät reissaamaan. Ainakin Jakon kanssa olemme edistyneet valtavasti tietyissä asioissa, se mielellään jo itse tarjoaa jalkaansa, jos haluaa tulla kädelle ja jopa sanoo sen ääneen 🙂 Papukin ojentaa jo jalkaansa minua kohti, toistaiseksi kuitenkin olen vielä käyttänyt keppiä tuossa, mutta selkeästi siis tuokin on edistynyt ja nimenomaan positiivisella vahvistamisella.  Jakon puheen vahvistamiseen ensisijaisesti tulen kysymään Barbaralta enemmän neuvoja ja totuttamaan sitä vieraisiin ihmisiin. Papukin tarvitsee vielä harjoitusta vieraiden kanssa toimimisesta, vaikka selkeästi onkin uteliaampi kuin Jako.Tai oikeastaan se olen minä, jonka tarvitsee oppia luottamaan omiin harmaisiin ilman ylimääräistä hössötystä ja ylireagointia.

Mutta hyvin siis menee ja toivottavasti menee nyt jatkossakin. Nyt ulos ihanaan auringonpaisteeseen ja pikkupakkaseen, jos vaikka hakisi tuoreita oksia linnuille tekemiseksi samalla 🙂