Tämä ensimmäinen viikko vietettiin suht rauhallisesti, totuteltiin toistemme läsnäoloon ja normaaliin rutiiniin, joita talossamme on. Tänään siis tuli tasan viikko siitä, kun Jako saapui meille.
Tänään oli sitten aika hieman laajentaa Jakon kokemuksia, sillä oli Avojen kylpypäivä. Täällä kotonahan tämä kylpeminen on hankalampaa kuin kesäaikaan mökillä (jolloin pesuhuone on samassa kerroksessa tai pystyy jopa pihallakin kylpemään), koska pesuhuone sijaitsee kellarissa, ja jonne kulku tapahtuu kahden koiran jakaman eteisen kautta.
Edi nyt kulkee jo konkarina kiltisti syliin suojattuna ja pojat kauniisti matkahäkissä, mutta Jakolla ei tästä vielä ollut kokemusta. Joten ei kun hieman pyyhettä avuksi, jotta saimme siirtymisen kellariin suoritettua. Yllättävän hyvin meni se vaihe, hieman Jakon naama punoitti kuitenkin.
Pesuhuoneessa siirtyminen suihkuorrelle oli se helpoin vaihe. Jako-parka ei vain alkuun osannut päättää tykkääkö vai vihaako suihkua. Alkuun uhitteli hieman sumupullolle, mutta lopulta jo kurotteli nokkaansa vettä ja kääntyili orrella siipiään varovasti kohotellen irti vartalostaan. Lämmin vesisuihku nyt on kuitenkin hyväksi ihonhoidossa, etenkin tuohon nypittyyn osaan. Eikä orrelta takaisin pyyhkeen suojiin tuottanut mitään ongelmia. Kiltisti matkasi takaisin yläkertaan pyyhkeen syövereissä.
Mutta sitten sain sen varsinaisen kuningasidean, jonka ehkä olisi voinut siirtää vielä myöhemmäksi… nimittäin kynsienleikkuun. Jakon kynnet olivat hieman pitkät ja ennenkaikkea terävät, joten leikkuu olisi ollut edessä jokatapauksessa. Ja nyt kun lintu oli jo valmiiksi pyyhkeessä…
Voi jestas mikä ääni. Ei, se ei ollut huutoa tai kirkumista (eikä Rita-avon ”Teen kuolemaa”-vingutusta), vaan sellaista outoa puhinaa ja vikinää, hieman kuin poikanen hädissään. Ja lujaa puristi sormiani varpaillaan, jotka sain kaivettua lopulta esiin pyyhkeen syövereistä. Itse leikkuu oli nopeasti ohi, siitä Jako takaisin oikeinpäin (kellistin siis linnun selälleen leikkuun ajaksi, eikä se edes yrittänyt kääntyä toisinpäin tai yrittänyt kaivautua pyyhkeen sisältä esiin, keskittyi vain tuohon äänen pitämiseen), ja siitä takaisin häkkinsä päälle lampun lämpöön kuivumaan.
Ilmeisesti en onnistunut järkyttämään harmaan arvomaailmaa kuitenkaan kovin pahasti, kun hetken päästä se nousi kädelleni ihan normaalisti ja otti pähkinänkin. Ehkä tämän suorituksen vaikutukset näkyvät sitten ensi viikolla, kun operaatio toistetaan. Kuitenkin ripustin nyt vanhat kynsisakset Jakon leikkipaikan lähelle, jotta ylipäätään tottuu kyseisen kapistuksen läsnäoloon. Tämä ainakin auttoi noille villeille avopojille, joilta nykyisin kynnenleikkuu sujuu varsin rauhallisissa merkeissä ja nopeasti pyyhkeen avulla.
Tarkoitus on toki myöhemmässä vaiheessa edetä kuin Edin kanssa, eli postiiviseen suuntaan, jossa lintu jopa itse tarjoaisi kynsiä leikattavaksi. Mutta vielä ollaan kaukana siitä (etenkin noiden villien avopoikienkin kohdalla) ja kynsiä on pakko leikatakin välillä, joten näillä keinoin mennään nyt.
Tosin voisin kyllä Jakolle opettaa naksuttimen ja yrittää opettaa se vaikka häkin seinämään, jossa leikkuun voisi myös suorittaa. Pitää nyt vain ensin miettiä mikä keino on linnulle käyvin ja millä ne kynnet saadaan säännöllisesti huollettua. Tällä hetkellä ei kuitenkaan olla vielä niin väleissä, että kynsienleikkaus sujuisi ongelmitta. Melkein luulen, että tämä tapa voisi olla jopa Jakolle se parhain tulevaisuudessa.
Mutta pääasia nyt on, että meillä on täällä puhdas harmaa lintu, jonka kynnet on hoidettu. Tuolla nyt järjestellään sulkia ojennukseen varsin tyytyväisen oloisena ja vastaillaan vihellykseen.