Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Meillä oli harmaalla hetken aikaa pieni känkkäränkkä-vaihe. Luultavasti ja osittain johtuen tuosta suihkeesta, jonka piti estää nyppiminen. Ei välttämättä itse aineesta johtuva, vaan siitä ettei Jako vain voi sietää suihkepulloja vieläkään. Minä sain tavallaan oman osani siitä kiukusta siten, että yhteistyö ei vain onnistunut, kädelle ei haluttu tulla. Tai sitten se oli jotakin keväthöyryilyjä jakomaiseen tapaan…
Olen hyvin pitkälti koittanut noudattaa tiettyä kaavaa, joka perustuu linnun omaehtoisuuteen ja kunnoitan linnun omaa tahtoa sekä eleitä. Koulutuksessa papukaijat siinä suhteessa eroavatkin esimerkiksi juuri koirista, että niitä ei tulisi pakottaa. Tällä kunnioittamisella ja vapaaehtoisuudella vältin nytkin kaikki puremat, vaikka monessa kohtaa niin olisi hyvin voinut käydä tehdessäni virheitä. Itselleni tämä papukaijojen kanssa oleminen on hyvin opettavaista ja on tosiaan opettanut tulkintaa pienistäkin eleistä, sekä sitä kunnioitusta eläimen omaa mielipidettä kohtaan.
Tietystikään papukaijat, etenkään nuo isommat, eivät saa tehdä mitä haluavat, vaan tiettyjä pelisääntöjä noudatetaan. Että eivät ne siinä mielessä ole ”kuritta”. Edelleen ne ”joutuvat” yöksi häkkiin nukkumaan, pesupäivinä ”joutuvat” suihkuun ja kynnet leikataan. Eli on tietysti säännöt ja hoitotoimenpiteet, jotka tehdään, halusi lintu sitä tai ei. Linnun vapaaehtoisuus taas on enemmänkin sitä paljonko se haluaa olla tekemisissä ihmisen kanssa. Koskaan en pakota kädelle tai tekemään mitään typeriä temppuja, näissä meidän linnut saavat itse päättää mitä tykkäävät. Ja tässä onkin ollut hieno huomata, että mennessäni isojen huoneeseen kaikki viisi lentävät/kävelevät aika reippaasti lähelleni katsomaan onko minulla kenties jotain herkkuja. Tässähän kuitenkin on mukana siis 2 käsikesyä ja 3 ns. villiä yksilöä. Villienkin lähellä, aivan kosketusetäisyydellä voin siis puuhastella rauhassa ilman, että ne mitenkään ahdistuvat.
Mutta palataanpas takaisin Jakoon ja tämän blogin pääasialliseen sisältöön, eli nyppimiseen. Meillä oli siis huhtikuussa hienot uudet untuvat kaulassa ja uusia sulkatuppeja siellätäällä rinnassa. Joo, eipä ole enää. Toki ei ihan kaikkia ole vielä nypitty pois, kalju alue on pienempi kuin talvella.
Jakon vatsassa on kaksi punaista höyhentä, jotka ovat minulle tavallaan merkkipisteitä missä mennään nypinnässä. Pahimmillaan nypintäraja meni alemman punaisen sulan tietämillä ja ylempää sulkaa ei edes ollut. Nyt raja menee hiuksenhienosti ylemmän päällä. Jakolla on myös jonkinasteinen lineaarinen nypintä. Eli se rintalastan korkeimman kohdan toiselta puolelta nyppii enemmän kuin toiselta. Juuri tämä kahden punaisen sulan puoli on se pahempi.
Ainetta en taas reiluun viikkoon ole muistanut suihkutella, ehkä jälleen pitäisi. Toisaalta en taas halua saada kiukkuista lintua pelkän suihkepullon näkemisestäkään. Joten seuraava koulutusvaihe onkin sitten tuo suihkepullon hyväksyminen. Onhan tässä nyt reilu vuosi jo mennyt pelkästään pesun opetteluun (nykyisin Jakohan on ihan kiltisti pesuhuoneen suihkuorrella vaikkei vielä nautikaan kylvystään), joten miksipä ei sitten siedättämistä suihkepulloon. Kesä onkin hyvää aikaa, kun muut linnut pääsevät ulkoilemaan ja Jako pääsee enemmän huomion keskipisteeksi jäädessään ainoana sisälinnuksi.