Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Käytiinpä tässä yksi päivä eläinsuojeluyhdistyksen lapsikerhossa kertomassa millainen lemmikki on papukaija. Mukanani oli kaijasia, Hupi-neitokakadu, Edi-avoparikaija sekä tietysti The Herra Jako Harmaa. Tämä oli Jakon ensimmäinen ”esiintyminen”, jos ei lintuyhdistyksen kokoontumisia oteta lukuun (niissä Jako on ollut kahdesti).
Se, mikä oli jännä huomata, oli lapsien vaikutus tuohon otukseen: se nimittäin innostui oikein kunnolla puhua pälpättämään.
Esimerkiksi seuraavia keskusteluja käytiin:
Minä: Koska papukaijat ovat luonnossakin parvilintuja, lemmikkeinä niillä olisi hyvä olla lajitoveri seurana
Jako: Ei ei ei…. Kaksi! *nyökkäilee*
M: Lintujen ruokavalion tulee olla monipuolista ja terveellistä
J: Joo-o *maanista naurua*
M: Lintujen koulutuksessa käytetään positiivista vahvistamista
J: Hiljaa! Pää kiinni! Häkkiin! HYI!!!!
M: Joka vuosi lintuja karkaa avoimista ovista ja ikkunoista
J: Joo, Moi Moi! *vilkuttaa jalallaan samalla*
M: Käsiteltäessä pitää aina kunnioittaa linnun mielipidettä
J: Tule, tule, no hop! Hyvä poika!
M: Papukaija puolustautuu puremalla
J: *viheltää Hyökkäys-sävelmän*
M: Vaikka jotkut papukaijat puhuukin, ei niitä silti saisi inhimillistää
J: *köh köh köh* Aivan!
Ja Jakon taito puhua mun kanssa ”kilpaa”. Se keskeyttää, kommentoi ja puhuu päälle. Mitä kovempaa puhun, sitä kovempaa puhuu lintukin. Lapset suurinpiirtein kieri lattialla ja ulvoi naurusta mahaansa pidellen… Koita siinä sitten sanoa, että älkää linnusta välittäkö tai että se mahdollinen puhekyky ei saa olla se syy hankintaan 😛 Mutta nuo lapset saivat esiin Jakossa sisäisen esiintyjän ja puheripulin 🙂
Niin, koita siinä sitten sanoa, että papukaijaa ei saa hankkia sen puhekyvyn takia, koska kaikki eivät koskaan sitä taitoa opi… Jako puhunee reilu 100 erilaista sanaa, matkii erilaisia ääniä, viheltelee ja hyräilee. Edikin osaa muutaman sanan ja on keksinyt pari omaa soinnukasta äännähdystä. Pojat eivät puhu ja siitä olen todella kiitollinen, muutoin voisi kuvitella mikä pälpätys meiltä kuuluisi koko päivän. Neitokakadupojatkin osaavat muutaman vihellyksen ja siinä tosiaan on tarpeeksi.
Nyt kun Jako on ollut täällä vuoden ja muutaman kuukauden päälle, nyppimisongelmasta huolimatta olen todella tyytyväinen kehitykseen. Jako on paljon reippaampi, avoimempi ja liikkuvaisempi. Se on oppinut käyttämään nokkaansa sallittuun tuhoamiseen ja syö nykyisin hyvin monipuolisesti tuoreravintoa. Suihkussakäyntikin onnistuu nykyään ilman paniikkia vaikkei vieläkään osaa pörhistää sulkiaan. Ja eniten ylpeyttä aiheuttaa sen lentoharjoitukset, vaikka se kyky lentää onkin edelleen hukassa. Se kuitenkin uskaltaa jo aika reippaasti kokeilla siipien kantavuutta tahtoessaan paikasta A paikkaan B.
Seuraavaksi Jako on tavattavissa Helsingissä lauantaina 28.04.2012 pidettävässä Pet Expo-tapahtumassa, jossa edustamme jälleen Kaijuleita. Jakolle tämä on ensimmäinen messuosallistuminen, joten hieman jännittää kuinka Herra siellä pärjää. Saa tulla moikkaamaan 🙂