Hurttia ja Tirppoja

Tuo nypintä on nyt harmittanut minua aivan suunnattomasti. Ihan silläkin, että uutta hyvää untuvaa etenkin kaulassa oli runsaasti ja uutta sulkaakin oli tulossa. Ja tietysti eniten harmittaa etten ottanut hyvää valokuvaa. Ja nyt tietysti taas tirppa on kalju. Voi kun tuonne pään sisälle pääsisi korjaamaan tuon ”vian”. Tosiaan kaikki, jotka pelottavat, hermostuttavat, kiihottavat tai suututtavat hänen ylhäisyytensä, laukaisee tuon nypinnän hetkessä. Jonkinlaista kutinaakin on ehkä nyt havaittavissa, ehkä se johtuu siipien sisäpinnassa olevista uusista sulkatupeista? Iho on kuitenkin nypityiltä aloilta päällisin puolin ok, mitä nyt nuo muutama verestävä reikä isomman sulkatupen nyppäyksestä, mutta suihkutellaan nyt niitäkin ettei tulehdu.

Jako on nyt ulkoillut mökillä pari päivää ihan aamusta iltaan Edi-avon seurana ulkohäkissä. Koska Jakolla on tällä hetkellä ”vihaa Ediä”-vaihe, joutuu hän liikkumaan normaalia enemmän ajaakseen pois lentokykyisen ja liikkuvaisen linnun. Liikkumiseen kuuluu niin köysillä kiikkumista, orsilla tasapainoilua ja verkkoa pitkin menemistä. Tämän näen toisaalta hyvänä asiana Jakolle, jotta sitä fyysistä liikkumista todella tapahtuu. Tänään jopa innostui tuoreesta koivunoksasta ja viihtyi melkein tunnin sen kimpussa repien lehtiä ja nakerrellen pieniä oksia. Bueno, sanon minä, antaa nokalle muutakin tekemistä kuin itsensä repiminen, tekee sille nokalle hyvää ja ehkä antaa jotain lisää ruokintaankin mineraalien tai vitamiinien muodossa.

Koska Jako on nyt hiljalleen oppinut syömään enemmän tuoretta (joskin vielä on paljon työtä siinäkin edessä), on seuraavaksi ruokalistalla pelletit (vaikken niiden suuri kannattaja olekaan). Tämä ihan kokeiluna tuohon nyppimiseen, josko pudotan täysin siemenet pois ruokavaliosta ja vähennän oleellisesti pähkinöitä. Tämän aloitan ensi viikon alussa, aamuisin tulee saamaan sen normaalin tuoreruoka-annoksen ja iltapäivällä sitten pelletit. Vielä kun noita Jakojen Optibird-pellettejä tuossa on varastossa. Asiaa tietysti helpottaa se, että avot on kohta muuttamassa kesäksi ulos, joten Jako ei tule pääsemään enää ”käsiksi” avojen siemen-, manteli- tai pähkinäkuppeihin.

Toinen mikä piirre jakoissa harmittaa (tuon nyppimisen lisäksi), on neuroaminen kaikesta uudesta. Avoille joku uusi lelu on niin helppo juttu, senkun ripustat sen, niin sitä ollaan heti tutkimassa. Jako kävelee pitkin seiniä ensimmäisen viikon. Kaikki tutustuttaminen pitää tehdä rauhassa, hiljalleen ja linnun reaktioita lukien milloin sietoraja ylittyy. Neuroamista voi aiheuttaa myös varjot seinässä tai oma peilikuva.

Ja tietysti kaikki tekeminen ja touhuaminen niin, että toinen ei pelkäisi tai kiihtyisi, mutta sitä silti olisi koko ajan ja vaihtelevasti… Ääh, on vaikeaa. Mutta toisaalta halusin haastetta, ehkä sain sitä nyt vain jakon verran liikaa.

Nyt näin valoisalla on tullut mietittyä kyllä tuota pimeässä nukkumisen ongelmaa. Mökillähän tuo on pyhä mahdottomuus (hmmm… maakellari lienee täällä pimein paikka, mutta myös valitettavasti viileä). Matkahäkkiin sulkeminen on mahdotonta (tuon pää ei kestä olla sinne suljettuna), olohuoneen häkki on liki mahdoton huputtaa ja kaikennäköiset peitot häkin päällä aiheuttaa jälleen pelkoa. Ja jälleen ne pimentävät verhot ovat myös poissuljettu ikkunoista. Ainoa ratkaisu olisi erimallinen häkki, jonka saisi huputettua, kun purkaisin nuo leikkipaikatkin tuosta pois. Niin ja kaikki voi arvata sen häkinvaihdon aiheuttaman neuroamisen…

Tulee kyllä oikeasti mieleen niin moni muukin ongelmainen jako. Ei, en sano, että vika sinänsä olisi vain itse lajissa tai vain omistajissa tai linnun historiassa tai kasvattajassa. Tämä on niin monisyinen juttu, jota ei helposti ymmärrä ellei koe tätä itse. Tosiaan saa kyllä sanoa, että mikäli joku mielii harmaapapukaijaa, pitää tosiaan ottaa selvää monesta asiasta ensin, löytää hyvä lintu hyvältä kasvattajalta ja pitää se hyvin. Jako on lajina mitä hienoin, kunhan ymmärtää sen olevan hyvin vaativa jo pelkän älykkyytensä vuoksi. Jos joku avo on ongelmainen ruokinnan suhteen, yhtään helpommalla ei pääse jakojen kanssa. Itse en voi kuin suositella avoja, mielummin sellainen kuin jako, ja sekin emojen kasvattina ja kaverin kanssa. Käsinruokitut, ilman lintuseuraa eläneet yksilöt ovat jotenkin aina vinksahtaneita, lajista riippumatta.