Tässäpä tämä, käytetty villasukka eli harmaapapukaija, nimeltä Jako. Ikää yli 20 vuotta. Ja kyllä, hän on nyppijä. Koitan nyt pitää blogia Jakosta nähdäkseni missä tilanteissa se helpoiten aloittaa nypinnän ja mitkä toimenpiteet sitä vähentävät. Kuva on alkutilanne, josta lähdetään liikkeelle.
Nämä ensimmäiset päivät menevät taatusti ihan kotiutumisessa, mutta katsellaan hiljalleen onko tietyillä toiminnoilla vaikutusta. Tällä hetkellä entiset Nurtibirdin pelletit vaihdettu Harrisoniin (en ole nähnyt syövän), alettu lisätä tuoreruokaa (omena kelpasi, muut ei). Lisätty häkkiin aktiviteettileluja (jakomaiseen tapaan ensimmäinen päivä meni pelätessä), laitettu oksanpätkiä silputtavaksi (ei herätä kiinnostusta vielä). Päivä kerraallaan…
Englannista tuli myös kasa jako-ruokaa (pellettiä, siementä, papuseosta ja liotettavaa kuivatavaraa), narutikkaat, pähkinäjemmaa ja yksi uusi järkeä vaativa jemmalelu. Jakomaiseen tapaan uuteen ruokaan ei kosketa, lelut ovat kamalia ja kaikki on jännää.
Suihkusta kyseinen tapaus ei pidä, mutta ihon takia sitä on vain alettava tekemään. Samoin kynnet tarvitsee leikata mahdollisimman pian. Saatuaan nyt oikean lintulampun, istuskelee sen alla mielellään.
Avot ovat äärettömän kiinnostuneita, suorastaan röyhkeän kiinnostuneita uudesta kämppiksestään. Jako selkeästi pelkää niitä vielä ja hakee minusta turvaa. On sillä vaan jännän erilainen elekieli avoihin verrattuna. Tuo pörhistyvä panssarimainen pään sulkapeite ja silmien zoomaus kertoo asioita aivan eri tavalla.
Joo, ja lähinnä itseänikin helpottaakseni tuossa päiväkirjan pidossa ajattelin kokeilla josko näin toimisi. Eikä sitten kotisivut pursua sellaista ylimääräistä mietintää.
Kah kehveliä… Sinäkin 😉
Voin kertoo että hiukka on helpompaa ja viitseliäisyys nousee meikeläisellä ainakin… Blogiin kun voi päivitellä niitä pienimpiäkin asioita… Ne lukee ketä kiinnostaa.