Vihdoin voi sanoa kunnon kevään tulleen ja ulkoilukauden avatuksi. Aamun vesisateen jälkeen iltapäivä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Jako oli mukana ulkona haravoimassa. Harvoin olen ollut tyytyväinen, että tirppa on kiivennyt puuhun, mutta tällä kertaa se oli onneksi niin ohut koivu, jotta puuta taivuttamalla sain lopulta linnun alas. Tyytyväisyys johtui lähinnä siitä, että siellä istuessaan Jako nakersi liki sormen paksuista oksaa ja nyppi silmuja. Oikein hyvä juttu!
Kotona pihaa siivotessani sain muuten yhden idean nähdessäni koirien vanhan näyttelyhäkin, sellaisen oikein ison, joka on tarkoitettu kookkaalle dobermannille… Siitähän joku hyväkäs tuli joskus läpi ja yhden oviseinän pinnat katkeilivat. Mökillä olisi kiva pitää Jakoakin ulkona, mutta vapaana en taida uskaltaa antaa sen olla kuin todella tarkkaan valvottuna haukkaongelmamme vuoksi. Tuosta isosta näyttelyhäkistä saisin aika pienellä työllä Jakolle sopivan pienen ulkohäkin tuohon mökin terassille, sellaisen seurusteluhäkin, jossa voisi paistatella päivää yhdessä meidän kanssamme ilman pelkoa haukoista ja jatkuvaa kyttäystä.
Avoille on tarkoitus kyllä tehdä vielä iso lentohäkki, kunhan pääsemme isännän kanssa yhteisymmärrykseen mihin kohtaan saan sen tehdä. En kuulemma saa tehdä sitä tuohon länsiseinälle sisääntulon viereen olohuoneen ikkunan alle enkä sitten itse halua tehdä sitä tuonne tontin yläreunalle talon pohjoispuolelle puuvaraston viereen, koska sinne ei ole suoraa näköyhteyttä terassilta, jossa kuitenkin taas kesän vietämme hyvin tiiviisti (ja varsinkin, jos saan siihen vihdoin katteen tänä kesänä). Jakokin pääsee sitten toki tuohon valmistuvaan häkkiin aina välillä, mutta tuollainen ”seurusteluhäkki” olisi vallan kiva.
Kaijasten ja neitojen ulkohäkki ja koppi selvisivät ensimmäisestä talvesta varsin hyväkuntoisena, mitä nyt myyrät ovat ulkohäkin pohjan myllänneet aika järkyttävään kuntoon. Pitänee siis verkottaa sekin tänä kesänä. Kyllä niiden taas kelpaa sitten kesä siellä olla, mikäli ei ole kovin kylmää. Toivottavasti ne pääsevät jo kuukauden päästä muuttamaan ulos, ainakin viime vuonna ajankohta oli toukokuun loppua.
Yhdestä asiasta kyllä hieman stressaan, nimittäin tuleva matkani Tsekkeihin koira-asioissa. Varsinaisesti itse matka ei stressaa, vaan se, miten Jako tulee tuohon poissaolooni suhtautumaan. Luultavasti paremmin kuin minä. Toivottavasti lapseni ja tuleva hoitaja pärjäävät ja pitävät minut rauhallisena…
Huomenna jälleen haravoimaan, toivottavasti aurinkoa ja lämpöä piisaa. Niin ja hyvää pääsiäistä!