Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Toinen viikko toi tullessaan ratkaisun Jakon elämälle. Kyllä, se jäänee meille pysyvästi. Koko ihmisperhe on hyväksynyt sen ja ihastunut siihen täysin. Niinpä olemme vanhan villasukan lopullinen koti heti, kun joku saa printattua minulle koeaikasopimuksen ulos…
Olemme opetelleet muutamia uusia temppuja ja katselleet kovin opettavaisia jako-videoita Youtuben maailmasta. Esimerkiksi beatboxaus on meidänkin Jakon mieleen. Hyvää yötä- toivotusta keskellä päivää olemme koittaneet muuttaa vielä toiseksi, siinä kuitenkaan onnistumatta.Pitänee keksiä vain joku niin kiva sana, että sen toistaminen on mukavampaa.
Nyppiminen valitettavasti vielä jatkuu. Tosin eräs lintuihminen lohdutti sanomalla, että taatusti se siitä vielä loppuu kun lintu kunnolla kotiutuu, onhan vielä kulunut niin vähän aikaa ja varmasti kova stressi herkällä linnulla, kun elämä on muuttunut niin paljon.
Jako vihaa Aloe vera-suihketta yli kaiken. Joka päivä pullo saa osakseen kiukkuista nokintaa, mutta sitkeästi jatkamme aineen suihkuttelua. Myös tuoreet ja terveelliset ruuat saava nopeasti häädön kupista. Tämä villasukka söisi vain pähkinöitä, jos sille antaisi siihen mahdollisuuden. Nyt kun pähkinöiden antoa on roimasti tiputettu, on jopa pelletit alkaneet maistumaan paremmin. Tänään on taas suihkupäiväkin, sen verran vaaleaa hilsettä on näkyvillä sulkapeitteessä.
On kyllä jännä ero tuossa sulkapeitteen rakenteessa, kun vertaa avoa ja jakoa keskenään. Avon peite on paljon karvamaisempaa ja jakon höyhen tiiviimpi panssari. Suihkussa avot kastuvat nopeasti aivan märiksi, kun harmaa sulka ei tunnu kastuvan millään, runsas puuteripinta pitää siitä huolen.
Minä olen edelleen Jakolle se suosikki-ihminen, johon turvaudutaan, kun pelottaa. Hienosti jo sanoo HUPS joka kerta, kun haluaa tulla kädelle ja ojentaa jalkaa kohti. Hiljalleen olemme alkaneet viettämään jo aikaa niin lintujen omalla ständillä lintuhuoneen ikkunan edessä kuin makuuhuoneemme ständeilläkin. Aina vain pidempiä aikoja kerrallaan, jotta tottuu paikkaan ja näkee enemmän toimintaa. Lisäksi Jakon häkki siirrettiin avojen häkin viereen, näin on suorempi näkymä suoraan sängylle, jossa usein loikoilemme telkkaria katsellen. Monesti kyllä jako on siellä kanssani ollen hyvin tyytyväisenä vatsani päällä.
Avoille Jakon tulo on tehnyt tavallaan hyvää. Edi on alkanut tavoittelemaan enemmän meidän huomiota, samoin pojat tulevat uteliaisuudestaan hyvin mielellään luoksemme makuuhuoneen puolelle ja istuvat verhotangolla televisiota kuuntelemassa. Jako onkin oiva apuri poikien alkaessa mölykonserttinsa, Jako on nimittäin oppinut komentamaan poikia sanoilla POIS ja HILJAA. Vielä lähellä olevat avot pelottavat, mutta hiljalleen Jako jo sietää niitä lähempänä ilman isottelua.
Näillä kovilla pakkasilla ei ole tullut haettua tuoretta puuta linnuille työstettäväksi, joten täytyy vain toivoa ilmojen pian lämpenevän ja lumien sulavan, mitenkään ei houkuta kahlata tuonne kylmään hankeen riukumetsälle. Sitä odotellessa voisi vaikka suunnitella ensi kesän ulkoaviaarioprojektia enemmän, tarkoitushan on tehdä mökille isoille oma häkki. Saa nähdä mitä Jako tykkää sitten muutosta mökille…