Avoparikaijojen Autuus,Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Muutama päivä nyt ihmetelty uusinta tulokasta. Meillä on aikamoinen vihellyskonsertti päivisin, kun molemmat jakot viheltävät kilpaa toisilleen keksien mitä mielenkiintoisempia sävellyksiä. Ja se mikä itseni on yllättänyt eniten, on Jakon puheliaisuus. Nyt sillä vasta puhesuoni avautuikin.Onkohan se niin, että äänellä pitää tehdä nyt itsensä talon staraksi? 😀
Papu on äärettömän utelias. On hieman jännä tunne, kun se tulee muutaman sentin päähän naamastani katselemaan minua suoraan silmiin. Eleet on jakomaisen tyypilliset, toisinsanoen se on aika eleetön, mutta ei kuitenkaan uhkaava enkä sitä tilannetta sellaiseksi koekaan. Rauhassa siinä ollaan, katsellaan toisiamme ja puhun rauhallisella äänellä. Papu kuuntelee tarkkaan päätä kallistaen. Annan sen tuota toistaiseksi tehdä, en yritä koskea enkä muutakaan, itse saa tehdä aloitteen, kun siihen on valmis. (Tosin se tänään tarjosi niskaansa rapsutettavaksi kepille, jolla minun piti se siirtää pois Jakon häkin oven päältä)
Tanssimisesta myös tykkäävät molemmat. Sitä tosin tehdään vain sopivalla hetkellä, koska se on hieman kiihdyttävä asia. Ja pähkinät, ne ovat pop. Nyt alkuun toki lahjon todella paljon, käyhän se tie jakonkin sydämeen vatsan kautta 🙂 Ruoka maistuu edelleen ja omena on hyvä välipala. Ilo katsella tuollaista lintua, joka aika ennakkoluulottomasti syö kaikkea tarjottavaa.
Vielä ainakaan muuttostressi ei näy nypintänä, josta olen äärettömän iloinen ja toivon, että sellaista stressiä ei tulekaan. Hippasen huono on Papun lentosulkien tilanne kuitenkin tällä hetkellä, siivet eivät ihan täysin kanna, koska pitkät lentosulat näyttävät olevan hieman rikki. Mutta eiköhän se korjaannu taas seuraavassa sulkasadossa.
Ja tänäänkin sain vienon Hyvää Yö-toivotuksen laittaessani linnut nukkumaan. Jotenkin jännää, kun meillä on nyt miesäänellä ja naisäänellä hyvää yötä toivottavat harmaat.
P.S. Ja juuri kun ehdin facebookissa sanomaan, että Edi-avo ei vain ymmärrä (tämä siis pesintähaluihin ja koiraan hoitoyrityksiin), parkkeerasi punainen itsensä Papun häkkiin, koska siellä on PÖNTTÖ! Joku herne siis ainakin liikahti avon mielessä, joten ehkä jonakin päivänä se tajuaa homman nimen. Elämäni viisain ratkaisu oli siis kuitenkin erottaa pojat ja tehdä Waakusta Edille kaveri.