Hurttia ja Tirppoja

Vietin viikon reissussa Tsekeissä sijoitusnarttuni astutuksessa ja viedessäni sinne yhden oman koirani kasvattajan hoivaan hetkeksi. Tällä välin oli hoitaja huolehtimassa kotiparveni hoidosta (kiitos hänelle siitä).

Kun keskiviikkoaamuna astuin lintuhuoneeseen, oli linnut vielä häkeissä nukkumassa, mutta ääneni kuullessaan kaikki reagoivat hyvin eri tavoin, Jako kaikkein voimakkaimmin. Vastassani oli nimittäin muriseva, sulkapalloa muistuttava otus, kaikki höyhenet levitettyinä, joka tarjosi niskaansa rapsutettavaksi, mutta samalla yritti ensimmäistä kertaa purra minua. Hetken aikaa joutui omat aivot työskentelemään ajatusten parissa, jotta keksii ratkaisun suuren tunnekuohun lauhduttamiseen, joten avasin vain häkin luukun enkä yrittänyt provosoida tilannetta omalla innollani, Jako saisi tulla itse ulos omaa tahtiaan eikä kädelläni, kuten normirutiineissamme.

Nypinnän kannalta mentiin tässä tunnekuohussa jälleen askel takapakkia, juuri kun olimme saaneet lisää uusia untuvia paljaaseen rintaan. Hetken aikaa Jako nimittäin jälleen nyppi itseään tuona keskiviikkona. Yritin olla pois lintuhuoneesta mahdollisimman paljon ja provosoimatta tilannetta lisää. Keskustellessani mieheni kanssa minulle kerrottiin, että tiistai-iltana mies oli laittanut linnut nukkumaan ja Jako oli tikannut verisen haavan siinä yhteydessä miehen ranteeseen. En tiedä mikä tilanteen oli aiheuttanut, sillä minua Jako ei ole yrittänyt purra ja täällä ollut hoitajakin kertoi Jakon olleen kaikista helpoin. Ehkä olen vain välttynyt moiselta lukiessani linnun eleitä ja kunnioittamalla linnun omaa tahtoa, ohjaten sitä kuitenkin haluamaani suuntaan. Myös lapseni kertoi, ettei enää mielellään halua ottaa Jakoa kädelleen, koska Jako oli yrittänyt purra myös häntä. Onneksi lapsellani on jo jonkinlaista silmää linnun eleisiin, joten osasi perääntyä ajoissa eikä saanut osumaa. Joten keskiviikko, ensimmäinen päiväni kotona, vietettiin hyvin rauhallisesti, välillä vastasin Jakon huhuiluun toisesta huoneesta, ilmoittaen läsnäolostani. Avot olivat myös normaalia levottomampia, viidakkohuutoa ja lentoa kuului huoneesta tiuhaan tahtiin. Keskiviikko-iltana lintuja ei laitettu häkkiin nukkumaan, ne saivat mennä niihin itse jos halusivat, ainoastaan valot sammutettiin aikataulun mukaisesti.

Torstai-aamuna lintujen herätyksen aikaan kaikki löytyivät omista häkeistään nukkumasta. Jälleen annoin kaikille oman ajan kömpiä ulos aamupalalle. Edi-avonaaras alkoi jo käyttäytymään normaalisti haluten itse vakiokyytinsä ruokintapaikalle ja kiihtyneen viidakkohuudon sijaan alkoi jo ”jutellakin” niitä normaaleja juttujaan minulle. Niihin vastasin tapani mukaan yrittäen käyttäytyä mahdollisimman rutiininomaisesti kuin en koskaan olisikaan ollut poissa. Aamupalan jälkeen tarjosin Jakolle käsivarttani normaaliin tapaan ja siihen sitten herra harmaa kiipesikin lausuen tutun Hups-sanansa, joten siirryimme olohuoneeseen päiväseurustelun ajaksi.

Normaalisti Jako viihtyy omissa touhuissaan välillä keskustellen kanssani, mutta tänä torstaina se halusi pitää näköyhteyden tiiviisti kanssani. Niinpä se seikkaili pitkin lattioita aina lähelleni ja köpötteli perässäni myös keittiöön tiskauspuuhiin. Koko ajan kuitenkin itse yritin pitää oman kotiinpaluuni aiheuttaman innostukseni kurissa ja hallita mieleni, jotta se ei heijastuisi mitenkään arkipäivän käytöksestäni. Samalla tukehdutin oman haluni rapsuttaa Jakoa liian innokkaasti. Iltapäivällä tehdessäni töitä tietokoneella, Jako käveli jälleen luokseni ja kiipesi tuolinjalkaa pitkin käsinojan kautta olkapäälleni. Siinä tarjotessa vihdoin niskaansa suhteellisen rauhallisena rapsuttelin vihdoin tuota rakasta pölypalloa ja osasin lopettaakin rapsuttamisen riittävän ajoissa. Illalla palattiin normaaliin ja linnut laitoin nukkumaan häkkeihinsä normi rutiinein ja hyvänyön toivotuksineen.

Nyt perjantaiaamuna kaikki linnut ovat rauhallisempia eikä suurta tunnekuohua ole enää näkyvissä. Sivusilmällä seurailen Jakon touhuja, etenkin mikäli se yrittää nyppiä vielä itseään. Hieman jännittää uskaltaako sitä vielä lähteä viikonlopuksi Jakon kanssa mökille vai olisiko vain parempi olla vielä viikonloppukin kotona tilannetta normalisoidessa. Ehkä jäämme vielä kotiin.

Tässä kuitenkin on selvinnyt, että seuraavaa mahdollista poissaoloani varten pitää kyllä saada Jako hoitoon jollekin lintuihmiselle. Suunnitelmissa on kuitenkin lähteä Tsekkeihin vielä kerran tämän kesän aikana ja ehkä koiranpentujen synnytyksen aikanakin poissaoloni ajaksi Jakolle olisi parempi saada hyvä hoitopaikka tällaisten kierrosten nostamisen vuoksi.