Nyt kun muistan päivittää, niin kerrotaan lyhyesti koulutuksesta. Nimittäin yhdistyksen foorumilla haettiin Pirkanmaan suunnalta papukaijaa koulutettavaksi. Tai lähinnä koulutusta opiskelevan ihmisen lopputyötä varten. Minäpä siihen hihkaisin, jotta täältä löytyy ja monta. Kouluttaja kävi tutustumassa tiistaina ja valkattiin sitten sopivaa/sopivia yksilöitä tuota tehtävää varten.
Ja yllätys, yllätys, Papu valikoitui tähän 🙂 Ihan siksi, että sillä on tuo pieni puremisongelma käsivarren suhteen ja lopputyö vaatii tuollaista ongelman selvittämistä. Se kuitenkin oli hyvin kiinnostunut tästä kouluttajasta ja otti mielellään herkkuja häneltäkin. Pääsimme hyvin yhdessä ihmettelemään tuota Papun hieman sekavaa elekieltä ja katsotaan saadaanko siihen tässä samalla selvyyttä. Ekalla kerralla oli lyhyt naksuttimeen ehdollistaminen, kun makupalat olivat turhan suuria ja täyttivät linnun nopeasti.
Myös Ediä kokeilemme taas ensi kerralla. Nyt sitä ei kiinnostanut mitkään herkut, ei mantelit eikä edes hirssi. Edi kyllä käsiteltävyydessä on helpompi, mutta tuo sen motivoiminen on huomattavasti hankalampaa, kun en viitsi sitä pitää ihan suuressa nälässäkään koulutuksen vuoksi. Tämä on siitä hyvä juttu, että itse saan seminaarissa sitten touhuta rauhassa Jakon kanssa ja koittaa pitää Waakun rauhallisena, kun Edi on hieman kauempana.
Harmaat saivat kiitosta avoimesta luonteestaan, molemmat esiintyivät ja kerjäsivät huomiota eivätkä jakomaiseen tapaan neuronneet tai olleet hankalia. Sitä tietää tehneensä jotain oikein, kun linnut käyttäytyvät erittäin hyvin ja pystyvät myös täysin vieraan ihmisen kanssa toimimaan. Lupasin myös itselleni aiemmin, että luotan lintujeni kykyyn ihmisten arvioinnissa eikä tässä ihmisessä näyttänyt lintujenkaan mielestä olevan mitään ”hämärää”, päinvastoin linnut olivat oikein innoissaan täysin vieraasta ihmisestä omassa huoneessaan ja olivat hänenkin kanssa yhteistyöhaluisia. Joten yksi ”tutustumissessio” vielä ennen seminaaria, jotta siellä on helpompi sitten treenata ohjeiden mukaan.