Avoparikaijojen Autuus,Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Viime päivinä sitä kieltämättä on tullut hieman pyöriteltyä silmiä lueskeltuani kysymyksiä linnunpitoon liittyvissä asioissa. Ilmeisesti siitäkin pitää väen väkisin ja ”lintujen hyvinvoinnin” nimissä tehdä välttämättä rakettitiedettä. Terveen maalaisjärjen käyttö on kiellettyä, koska sitä maalaisjärkeä kuulemma ei ole.
Otetaan nyt esimerkiksi se häiriintyykö lintu yöllä kuuluvasta metelistä. Ehdoton neuvohan tuntuu olevan, että kaikki äänet olisi blokattava pois, kun lintu nukkuu. En tiedä kuinka moni näistä ihmisistä on ihan oikeasti ollut yöllä ulkona… Ja siellä tosiaan ei ole äänetöntä hiljaisuutta. Jos on, se taatusti on hetkeä ennen vaikkapa ukkosmyrskyä, mutta ei säännöllisesti joka yö eikä klo 22-07. Ehdotonta hiljaisuutta ei myöskään ole Afrikassa, Australiassa tai Amatsonin rannoilla.
Äänen sieto on yksi, jonka voi opettaa tietyssä määrin. On ihan ihmisiäkin, jotka ihan vauvasta pitäen pystyvät nukkumaan metelistä riippumatta. Itsekin kuulun näihin ja niin kuuluu lapsenikin, joka laitokselta kotiutuessaan nukkui minun imuroidessa pinnasängyn alta. Mikäli aina vaaditaan ehdotonta hiljaisuutta, siihen tottuu eikä sitten metelissä pystykään nukkumaan. Eläimillä ihan sama. Otetaan esimerkiksi vaikka kerrostalokoirat, ne oikein opetettuina tottuvat siihen, että porraskäytävässä on liikettä ja elämää eikä niihin tarvitse turhaan reagoida, ei edes öisin. Miksi siis linnuillakaan tarvitsee olla ehdoton hiljaisuus, etenkään kun se ei toteudu edes niiden vapaudessa elävien lajitoverien kohdalla? Miksi tehdä tästä todella hankalaa elämistä itselle tai ehkä linnun seuraavalle kodille?
Ja ei, en tarkoita, että yöaikana lintujen nukkuessa voisi mitään diskoa pitää, mutta että normaalia elämistä rajoitetaan huimasti… Tosiaan ei tästä pitäisi tehdä mitään stressaavaa rakettitiedettä, vaan lemmikkien pidosta tulee nauttia ilman ylimääräistä stressiä. Joo, voi olla itsekkyyttä (ja taatusti se juuri sitä on), mutta raja se on johonkin oikeasti vedettävä.
Toinen hieman suupieliäni nykivä kysymys oli jääkaappikylmästä ruuasta. Ja joo, ei KÄSINRUOKINTApoikasille, johan sen sanoo terve maalaisjärkikin (muistutuksena, että emojen ruokkiessa ne poikaset saavat kuvusta sen valmiiksi sulaneeen, emojen kupulämpöisen ruuan) eikä sitä edes tässä yhteydessä kysytykään, kuten myöskään kukaan syöttäisi avoille tiskiainetta, ihan maalaisjärjellä ajateltuna.
Luonnossa jälleen lämpötilat vaihtelevat, MYÖS siellä Afrikassa, Australiassa ja Amatsonin rannoilla, joskus saattanee olla jopa pakkasta! Uskokaa pois ettei kaikki syötävät ole silloin ns. huonelämpöisiä. Sama koskee myös juomavesiä eikä ne luonnonvedet edes aina ole bakteerivapaita… Samalla tulee mieleen, että syömmekö me ihmisetkään aina samanlämpöistä ruokaa ja kuolemmeko syödessämme juuri grillistä nostettua lihaa tai pakkasesta kaivettua jäätelöä? Onko sellainen huono vanhempi, joka ei lämpömittarin kanssa mittaa lapsensa jokaista ruokaa ja juomaa, ja tarkista, että se on vain ja ainoastaan tietynlämpöistä ennen nauttimista?
Ja vaikka kuinka eläinten hyvinvoinnin nimissä tehtäisiin tällaisia asioita, se ei tee toisista ihmisistä yhtään parempia lemmikinomistajia kuin toisista. Lemmikki kun voi olla hyvinvoiva ilman tällaistakin, uskokaa pois 😉