Hurttia ja Tirppoja

Lumet alkavat hiljalleen sulamaan ja aurinko lämmittää jo kivasti toisinaan. Linnuillakin on kevättä rinnassa, ainakin avopojat möykkäävät siihen malliin…

Viikonlopuksi tulimme mökille, koirat, Jako ja Edi pääsivät mukaan. Lähinnä kun oli tarve kylvettää nuo kunnolla ja mökin pesuhuoneessa se on niin paljon parempi tehdä (saan molemmat linnutkin yhtäaikaa suihkutettua). Viikolla kun Jako istui olohuoneessa ja sattui sukimaan itseään lampun alla, nousi mahtava pölypilvi… En välttämättä olisi halunnut nähdä paljonko harmaasta tuota pölyä oikein irtoaa… Nuo avot ovat kyllä siinäkin suhteessa oikein mukavia, niiden tuottama pölymäärä on huomattavasti vähäisempää.

Viime aikoina olen huomannut miten Jakon ruokavalio on muuttunut aika hyvälle mallille. Aamuisin syödään tuoreruoka-papu-siemen-seos. Siihen on sisältänyt raastettua porkkanaa, omenaa ja kesäkurpitsaa, herne-maissi-paprikaa, liotettua riisi-papuseosta, pilkottua lehtiselleriä ja siemeniä eri muodossa (väliin kuivana, väliin liotettuna ja toisinaan ihan ituasteella). Pari kertaa viikossa on lisätty myös marjoja pakasteesta (mustikkaa, puolukkaa, musta- ja punaherukkaa, vadelmaa). Tämän saman seoksen saavat myös muut linnut (neidot ja kaijaset saa lisäksi sen isomman siemensatsin kuivana, siemensyöjiä kun ovat). Päivän touhuksi lisäksi avo-jako-huoneeseen laitetaan pähkinöitä jemmaleluihin sekä isompaa palaa omenaa ja lehtiselleriä roikkumaan niin, että joutuvat hieman taiteilemaan tuota saadakseen. Illalla sitten tarjotaan pellettejä ja ripaus siemeniä. Väliin on myös jotain herkumpaa lisänä, kuten pähkinöitä tai palmunsiemeniä. Opettelu tähän ruokaan on ollut raju ”Siperia opettaa”-tyyli. Jos ei ole kelvannut, on kippo tyhjennetty nopeasti avojen toimesta. Pitäisi varmaan joku kerta ruokkia Jako häkissä, jotta oikeasti näkisi kuinka monipuolisesti se syö, avoillehan menee aivan kaikki, mutta harmaa ei juurikaan häkissä enää viihdy kuin yöt.

Puhetta, hyräilyä ja vihellyksiä tulee jo aikamoista tahtia. Otsikkokin tähän tuli, kun eilen kysyin Jakolta lähdetäänkö mökille. Vastaus oli: ”Mitä se sulle kuuluu???!!!”. Tuli mietittyä mistä moinen vastaus. Varmaankin joku uusi yhdistelmä siitä, kun olen kysynyt mitä kuuluu… Tai mistäs sitä tietää harmaan aivoituksia. Jako toimii myös apukomentajana. Kätevästi huutaa: HILJAA! ja NUKKUMAAN! avoille. Ja liikkuu sujuvasti jo orsia pitkin ympäri huonetta. Tuosta tuli mieleen kuinka Jakon jalkaote on huomattavasti parantunut. Alkuun se oli todella varovainen (ja epävarma), ote oli löysä. Nyt se on todella tiukka ja paljon varmempi.

Nyppimisestä emme valitettavasti ole päässyt vielä täysin eroon. Edelleen on rinnassa paljasta kohtaa, joskin sitä uutta untuvaa on pysynyt joissakin kohdin. Jakon stressiherkkyys on kyllä valtava. Esimerkiksi mökillä laitoin sen hetkeksi häkkiin (joka siis on Jakolle vieras häkki), alkoi se välittömästi nyppimään itseään, untuvat vain tipahtelivat alas. Tuli pieni kiire ottaa se pois häkistä ja keksiä sille muuta tekemistä. Yönsä Jako sai sitten nukkua matkahäkissä, joka oli auki, ja Edi tuossa Arthur-häkissä. Kesäksi pitää kyllä keksiä joku häkkikompleksi, jotta avopojatkin mahtuu tänne eikä kellekään tule riitaa. Uusi lentohäkki ulos on suunnitteilla myös, jotta tänä kesänä isot saavat omansa ja pienet saavat tuon viimevuotisen kokonaan käyttöönsä. Kunhan päästään isännän kanssa yksimielisyyteen häkin sijainnista tontilla…

Mutta nyt hakemaan tuoretta pajua linnuille ja samalla leikkaamaan ensimmäiset ruusut alas (hyväkkäät kasvoivat yli 2-metrisiksi viime kesänä).