Hurttia ja Tirppoja

Tässä hän on, Rouva Papu. Tai ilmeisesti pitäisi sanoa Neiti Papu, mutta jotenkin tuo rouva tuntuu arvokkaammalta tämän ikäiselle yksilölle. Tämä ensimmäinen päivä on mennyt ihmetellessä menoa. Mutta rennolta lintun vaikuttaa, ruoka maistuu, vesi kelpaa ja sulkapukua laitetaan ojennukseen.

Vielä ei juttu luista, mutta vihellyksiä on tullut senkin edestä. Jako sen sijaan on esitellyt tänäänkin liki koko sanavarastonsa ja äänirepertuaarinsa, ehkä haluaa tehdä vaikutuksen tähän rouvaan turvallisen etäisyyden päästä. Koirien näkeminen tänään aiheutti kuitenkin Papussa sekä ilahtuneen että pelokkaan reaktion. Hieman niille piti ”murista” (jakot tosiaan murisevat pelätessään), mutta samalla niitä piti seurata pää kallellaan ja viheltää kutsuvihellystä.

Papu vielä säpsyy huoneessa vapaana eläviä neitokakaduja ja vihreä avopoika on ihan kamala. Jako on kiinnostunut, mutta kontaktia eivät ole vielä harmaat suuremmin ottaneet. Samalle orrelle nippanappa kykenivät menemään, kun pähkinöillä lahjottiin.

Aina sanotaan, että ensimmäiset kaksi viikkoa pitäisi linnun vain antaa olla. Minäkin neuvon aina niin. Mutta tein siltikin toisin Papun kanssa. Tullessaan eilen sai olla vapaana kunnes hänen häkkinsä saatiin koottua ja edes sisustus laitettua alkuunsa. Illalla meni kivuttomasti pähkinän perässä häkkiinsä nukkumaan. Ja tänä aamuna avattiin kaikkien häkkien ovet, eipä siinä kauaa kestänyt, kun Papu jo sieltä ulos tuli ja lähti tutkimaan uutta elinympäristöään.

Papu myös seikkali Jakon häkin päällä ja ollessani siinä ihan vieressä, laskeutui vierelleni aivan muutaman sentin päähän katselemaan minua pää kallellaan. Rauhallisesti siinä juteltiin (tai siis minä juttelin ja Papu kuunteli) tovi ja tehtiin varovaista tuttavuutta. Linnun ehdoilla siinä suhteessa mennään.

Kävin myös hakemassa muutaman uuden orren Papun häkkiin ja väsäsin pikaisesti muutaman lelunkin sinne. Vielä illan mittaan olisi tarkoitus pari rankaa pätkiä silputtaviksi viipaleiksi, koska Jako on ainakin viime aikoina tuhonnut leluja kiitettävää tahtia. Eikä lelujen ehjänäsäilymistä yhtään edesauta avoparit Edi ja Waakku, jotka asuvat samassa huoneessa. Olipa yksi neidoistakin innostunut nyppimään maalia irti seinästä… Joten tämä remonttiryhmä päättää raporttinsa tänään tähän ja jatkaa taas pikapuolin uusilla kuulumisilla. Päätteeksi kuitenkin muutama kuva.

Jakon nyppimisvaihe on nyt tässä. Uutta untuvaa kaulassa ja satunnaisesti rinnan alueella. Molemmissa siivissä kuitenkin pitkät lentosulat!

Papu ja Jako liki samalla orrella, Jako jo poistumassa paikalta.

Papun untuvarinta.

P.S. Unohdinpa mainita… Jako on tosiaan alkanut laittamaan leluja päreiksi! Päivässä ahkeroidaan kyllä iso kasa lastua. Ja tämä on siis hyvä juttu, parempi purkaa tekeminen puusilpun askarteluun kuin sulkapukuunsa. Johan tässä on kohta kaksi vuotta opeteltukin tuota asiaa 😀