Aloitanpa huvikseni pitämään myös hieman kirjaa turkinkasvatusoperaatiosta tai siis lähinnä siitä jaksanko katsella rastaturkkia kasvattavaa takkukasaa 😀
Palataan ajassa siihen mistä ihan alunperin lähdettiin eli kesäkuuhun 2012. Silloin Luka näytti tältä:
Turkki oli juuri alasleikattu mahdollisimman lyhyeksi. Vain vähän päähän, niskaan, korviin ja häntään oli jätetty kiharaa karvaa. Ostin itse hyvin pian oman trimmerin ja hyvän kuivaimen, joiden avulla selvisinkin koko kesän ja syksyn. Pääasiassa leikkelin vain kuonon siistiksi, poistin niskasta sen kerroksen turkkia (itse en ole vieläkään tottunut niskavilloihin koiralla), mutta muutoin turkki sai kasvaa rauhassa. Ja hienostihan se kasvoikin, kahdesti ehdin hieman lyhentää sitä kauttaaltaan, viimeisen kerran lokakuussa, jolloin takakankkujen kohdalta lyhensin aavistuksen enemmän.
Lokakuussa 2012 oltiin tässä tilanteessa:
Ja tästähän se idea oikeastaan sitten lähti… Tai no, ensimmäinen pieni takapakki tuli korvien vuoksi, jotka tuntuivat keräävän hieman hajua. Joten yhtenä hoitotoimenpiteenä poistimme korvien päältä karvat eli Luka sai ns. terrierileikkauksen, joskin ihan kaljuksi en korvia raaskinut vetäistä. Sinänsä hieman kirpaisi, koska tässä vaiheessa Luka alkoi jo näyttämään villakoiralta eikä kaljulta, kapoiselta hurtalta 😀
Marraskuun 2012 alussa pesin Lukan, kuten jokaviikkoisena tapana on ollut. Tällä kertaa vain sillä poikkeuksella, että enpäs käyttänyt karstaa kuivaimen kanssa ja vältin turkin kuivaamista täysin suoraksi. Turkki siis jäi kiharaan kuivumaan. Nyt muutama päivä pesun jälkeen minulla on suuri halu karstata tuo pörröturkki taas ilmavaksi palloksi, mutta koitan hillitä haluani… ainakin seuraavaan pesukertaan…
Kohta onkin taas aika siistiä kuono ja tassut. Ehkä samalla tulee ajeltua noita takakankkuja hieman lyhyemmäksi, sinne kun ei ole tarkoitus rastoja kasvattaa. Katsotaan kuinka monta kertaa ehdin kirota koko projektia ennenkuin luovutan ja ajelen turkin taas lyhyeksi 😉