Papukaijojen elämää,Vanha Villasukka
Vuoden ankein aika. On pimeää, märkää, eikä niin kovin lämmintäkään. Linnut muuttivat syyskuun alussa mökin ulkohäkistä kodin sisätiloihin ja uusittuihin aviaarioihin. Ja pesimävire iski päälle välittömästi. Myös Jakolla. Taas mennään siinä tilanteessa, että en voi kädelläni (ja etenkään lyhythihaisessa paidassa) lähestyä Jakoa, muutoin tippuu siivet heti alas, alkaa ähinä ja käsiäni ruokitaan. Ja kun ei saa mitä haluaisi, alkaa nyppiminen. Turhauttavaa.
Kävimme myös Kaijulien mökkiviikonloppuna Jakon kanssa katsomassa muita lintuja, jotta se sosiaalistaminen tapahtuisi. Ja hyvinhän se meni, kun kerrankin oltiin lähellä ja yöksi pääsi taas omaan häkkiinsä nukkumaan. Hieman muut linnut pelottaa, mutta vieraassa paikassa ei ainakaan yritetä syödä ketään.
Syyskuun lopulla oli myös Porissa Satakissan lemmikkitapahtuma, johon Jako pääsi nyt ensimmäistä kertaa mukaan. Jotenkin tuo sopi sinne tapahtumaan, koska paikalla oli paljon eläinsuojelupuolen ihmisiä ja Jakolla on oma tarinansa kerrottavana kodinvaihtoineen ja nyppimisongelmineen. Korkealle, ihmisten päiden yläpuolelle sijoitettu ständi on niin omiaan Jakolle, siellä se oli rauhallinen ja intoutui jopa puhelemaan ihmisille. Kissan miu-ääni ja lokin huuto olivat tällä kertaa suosituimmat äänet vihellysten lisäksi.
Jakolla on nyt taas hetken ollut kummassakin siivessä pitkiä lentosulkia, mikä on hyvä juttu. Ei ole kuitenkaan erityisemmin kokeillut vieläkään niiden kantavuutta, mutta muutaman kerran on lattiatasolla leikkinyt pikakiituria käyttäen siipiä hyväkseen. Tämäkin on hyvä juttu. Tilasimme myös Nothern Parrotilta öljybuusteria, joka sisältää harmaapapukaijoille tarpeelllista palmuöljyä. Seurauksella, että eipä oikein se ruoka kelpaa, johon tuota on laitettu. Mutta ehkä taas hiljalleen… Sama kyllä kävi pellettienkin kanssa, tilasin uutta makua Zupreemea, ei kelpaa. Tilasin myös toisia pellettejä (jonka nimeä en nyt muista), tuoksuvat ainakin kovin ”hedelmälliselle”, mutta ei niin ei. Tämä otus suuren itsepäisyyden keskellä suostuu syömään vain kahta merkkiä: Zupreemen pähkinä-makua sekä omenalta tuoksuvaa NutriBird P15-pellettejä. Ihan sama mitä ihmiset sanovat parhaimmaksi ja tarpeellisimmaksi merkiksi, tämä otus ei edes nälässä koske niihin, mielummin sitten syö inhoamaansa tuoreruokaakin.
Hieman on rungosta lähtenyt taas höyhentä, pääosin juuri tuon pesimävireen johdosta, mutta myös muutaman automatkan. Jakohan hieman edelleen stressaa autossa, ja erityisesti jos on matkahäkissä. Mikäli saa autossa olla vapaana, nypintää ei juuri tapahdu. Tosin kyllä on ollut sulkien tiputtelua muutenkin, joten sellainen pieni sulkasato saattaisi olla käynnissä. No, talvi tulee emmekä juuri reissaa mihinkään ennen kevättä, joten ehkäpä saamme taas niitä puuttuvia höyheniä takaisin tässä talven aikana, kun mitään uutta ja ihmeellistä ei tule tapahtumaan, ellei sitten Jako saa jossain vaiheessa itselleen lajitoveria…
Yhtä vanhempaa neiti-jakoa meille jo alustavasti tarjottiin, mutta ajankohta ja lintutilojen remontti sille oli silloin vielä huono. Nyt lintutilat ovat uusittu, mutta ihan 100% varma en itse ole ajatuksesta. Aina ensimmäisenä on mielessä, että riittääkö oma aikani, mikäli Jako ei tulisikaan juttuun naaraan kanssa ja minulla olisi silloin kaksi vanhaa jakoa, joita pitäisi viihdyttää erikseen. Ja juuri hiljan sain soiton, että olisi ehkä mahdollista toiseenkin jakonaaraaseen, hieman nuorempaan, ongelmattomaan tapaukseen. Olen kuitenkin tuossa vasta varasijalla kotilistalla, ja hyvä niin. Poikasta tai nuortahan minä en halua, mielummin juuri tuollaisen vanhemman kodintarvitsijan, jolle voin tarjota sitten hyvän kodin ja mahdollisesti jopa lajitoverin seuraa vanhemmasta, itsepäisestä höpisijästä 🙂