Hurttia ja Tirppoja

Hetkeen ei ole ollut oikein aikaa tai motivaatiotakaan kirjoitella, mutta josko nyt muutama rivi…

Kaijasten pesinnät ovat ohi, tulokseksi tuli 3 sinistä ja 1 D violetti sekä 2 D vihreä/violettia naamiokaijasta. Kummastakin luonnollisesti jää kotiin kasvamaan poikanen, suvullisesti kun sopivat toisilleenkin, sekä sain tarvitsemaani violetti-kantaa näin lisättyä. Kunhan nuorimmat tulevat vielä ulos pesästä, saa pöntöt taas poistaa tältä parvelta vuodeksi. Mikäli ennakkotilauksia tulee, voidaan harkita syksyllä pönttöjen laittamista…

Niin paljon kuin inhoankin poikasten myyntiä, on sisäsiitosriskin vuoksi myytävä nuo ylimääräiset poikaset. Niidenkin kanssa taas kerran kävi ikävästi. Eräs varsin ihastuttava perhe kävi täällä monta kertaa katsomassa ja varasivat sitten vanhemmasta poikueesta yhden. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin joutuvat tuomaan linnun takaisin – allergian vuoksi. Niin ikävää se ei tietysti minulle ole ottaa omaa kasvattiani takaisin, mutta ikävää perheen lasten kannalta, kun ehtivät iloita ja kiintyä lintuun lyhyessä ajassa. Pitänee jatkossa siis enemmänkin muistuttaa, että lintu on yksi pahiten allergisoivista lemmikeistä.

Avoillakin oli oma hormoonikautensa, tai ainakin toisella pojalla. Se nimittäin vihdoin tajusi seksuaalisen viettinsä ja kohdisti sen jopa oikein naaraaseen, joka taas ei ymmärtänyt mistään mitään. Omat fiilikset ovat siinä suhteessa kovin ristiriitaiset, koska pidän Edistä suunnattomasti ja jopa haluaisin sen jatkavan sukuaan. Mutta taas toisaalta en halua, että sen kesyys ja kiltteys mitenkään ”vaarantuu”. Lisäksi Edi on niin loistava lintu kaikissa tapahtumissa, kun se esiintyy valjaissa ja sen voi ottaa käteen lähes kuka vain. Yritän muuten muistuttaa itseäni kuuntelemaan Ediä enemmän… Oli nimittäin ihminen, jonka luokse Edi ei halunnut. Edin ihmistuntemus kieltämättä on siis minua parempi ja tästä lähtien lupaan luottaa omaan lintuuni.

Vihreillä pojilla on vaihteeksi taas sulkasato. Mutta ehkä se taas tästä kevään tullessa. Menivät ja tuhosivat sitten vielä lintulamppunsa syömällä johdon poikki… Onneksi ilman vahinkoja. Ja ääntä on piisannut ihan riittämiin, huoh! Mutta jos hyvääkin, niiden rohkeus on lisääntynyt. Rohkeampi on jopa röyhkeä nykyisin. Häkkin mennään nykyisin hienosti, oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun menen lintuhuoneeseen, sen verran tehokkaasti ne ovat nyt ehdollistuneet siihen, että herkkuja tulee häkin sisäpuolelle.

Jako jako taas… No, hormoonit jälleen hyrrää. Nyt etsitään pesäkoloja ja oleskellaan mielellään häkin alla. Avojen häkinalusen blokkasin jo pahveilla, pitänee myös blokkailla Jakon oma häkki. Viime aikoina on alkanut menemään monipuolisemmin tuoreita, suosikeiksi on tullut omena, maissi sekä herneet. Kaikki herkulliset pähkinät ja mantelit tarjoillaan vain aivotyön muodossa, eli foraging-systeemillä. Samoin satunnaiset simenet tarjoillaan haastavasti paperilla peitetyistä kipoista, joita joutuu vielä tonkimaankin löytääkseen herkut.

Jako myös yllätti positiivisesti muiden lintujen ja vieraiden ihmisten kanssa. meillä nimittäin pidettiin Afrikkalaisten tapaaminen. Jako hölisi ja vihelteli, mahtuipa jopa samalle orrelle toisen harmaan, Ukon kanssa. Kaikenkaikkiaan miellyttävä tapaaminen, jossa paikalla oli harmaista Jako, Ukko, Otto sekä Muru-timneh. Viisautta ja väriä porukkaan toi Tintun senegali Jade. Näin pääsi Jakokin harjoittelemaan rauhassa lintutapaamisia ja tuon perusteella voisi melkein jo uskaltautua messuillekin näyttäytymään huhtikuussa.

Jakon nypintä on entisellään. On kausia, jolloin uusia untuvia tulee ja on kausia, jolloin taas nypitään. Kaikki pienet muutokset ovat siinä suhteessa stressaavia. Samoin koulutus, jos vaadin vähänkään vaikeampaa tehtävää. Jako on oppinut nyt kuitenkin target-kepin, jonka avulla olen pystynyt hyvin vihjaamaan sille haluamaani juttua.

Mutta! Tässä täytyy kyllä tunnustaa, että tuo peijakkaan ovela harmaa on hyvin saanut minut koulutettua! Kyllä se jo iltaisin tietää rutiinit ja sen mitä pitäisi tehdä (mennä häkkiin). Se hienosti käskyttää apupoikanani ensin avot: ”Häkkiin!” ja ”Nukkumaan”. Sitten alkaa minun käskytys, nostaen omaa jalkaansa se käskee: ”Noni, tule, hop, häkkiin!” Tämä on käsky siis minulle, että vien käteni hänen viereensä, jotta hän voi sille nousta, ja siirtää hänet häkkinsä. Kun tämän toimenpiteen suoritan, yleensä hän muistaa kehua: Hyvä poika!” Ja valojen sammuttua kuuluu aina niin vieno ja herttainen: ”Hyvää yötä!”. Ja minähän vastaan kiltisti, aina.

Keväällä lumien poistuttua alkanee ulkohäkkien laajennus. Haluan avoille tilan, jossa voivat ihan lentää. Kyllä toki vanhassakin mahtui, mutta haluan silti vielä isomman. Lisäksi menin ja lupasin ottaa kesähoidokeiksi kaksi amatsonia… Ei, ne eivät taloon jää, sen jo kerroin omistajalle (ja tässä päätöksessä aion pitäytyä tosissani), ja ne tulevat vain nauttimaan kesästä maalla kerrostaloasumisen sijaan. Niillä on onneksi olemassa oma ulkotarha, joka sekin pitää sitten pystyttää ja rakentaa lisäksi suoja huonoille keleille. Jos tuleva kesä on samanlainen kuin kaksi edellistä, on siis tiedossa taas linnuille mahtavat olot, runsaasti luonnonvaloa ja taatusti tuoreita antimia omasta maasta. Pitänee katsoa josko kaijasten ja neitojen häkkiäkin samalla parantelisi, ainakin korottaisi hieman, jos en innostu sitäkin laajentamaan.

Jakohan ulkoili tuossa omassa häkissään tai vapaana terassilla. Hieman oli mielessä sillekin oma ulkohäkki, mutta saas nähdä mihin rakennusmotivaationi riittää, kun tekemistä olisi riittämiin (kaikkea vapaa-aikaani en aio käyttää lintuhäkkien rakentamiseen). Onneksi voin tarvittaessa siirtää mökkihäkin terassille taas, niin pystyy jopa yöpymään ulkona turvallisesti.

Hieman on kotonakin puhuttu remonttitarpeista, eli lintuhuoneen siirrosta. Kaijasille saisi vielä hulppeammat aviaariot tehtyä pojan huoneeseen ja nykyisestä kaijashuoneesta suuren remontin jälkeen pojalle uuden makkarin, kiitos kaijasten, jotka ovat syöneet pahvikaton ja puupaneloidut seinät… Tosin taas toisaalta voisin hyvin siirrättää avot toiseen huoneeseen (siitä saisi niille jopa pienemmän ulkohäkin kevättä ja syksyä ajatellen, ja käynnin huoneen ikkunasta), mutta Jakoa en sinne halua laittaa. Jako ei myöskään tule toimeen kaijasten kanssa. Ehkä pitänee mittailla mahtuisiko Jakon häkki makkariimme tai saisinko rakennettua Jako-turvallista häkkiä kaijasille, jolloin Jako voisi seurailla päivittäin kaijasten esittämiä saippuaoopperoita 🙂 Noh, onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa miettiä miten tuon toteuttaa. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka jonakin päivänä Jako saisi sen toisen harmaan kaverinkin riesakseen 😉