Hurttia ja Tirppoja

Eilen alkoi sitten tämän kevään tapahtumaputki linnuilla, kun lähdimme eläinsuojeluyhdistyksen lapsikerholle kertomaan papukaijoista lemmikkinä. Ajatus oli tällä kertaa ottaa mukaan Jakon lisäksi vain Edi, mutta suunnitelmat muuttuivat siinä vaiheessa, kun kuskasin Edin pois lintuhuoneesta. Waakku-poika nimittäin päätti nostaa sellaisen metelin ettei tosi. Eipä siinä auttanut muuta kuin pakata wihreä poikakin kuljetushäkkiin.

Automatka meni hyvin, Jako oli rauhallinen kuljetushäkissä, söi eväitä ja jutteli. Edi paineli rakasta puhelintaan ja lauleskeli tyypilliseen tapaansa. Muutaman kerran Waakku availi nokkaansa (jessus, että autossa tuo ääni on varsin kamala).

Ensimmäisen ryhmän luennon ajan linnut käyttäytyivät varsin mallikelpoisesti, Jako häkkinsä päällä vapaana ja Edi oman häkkinsä, jossa Waakku lukittuna sisälle. Toisen ryhmän aikaan Jako tympääntyi ja aloitti nyppimisensä. Halusi mun olalle, mutta ei viihtynyt sielläkään. Halusi pöydälle, mutta ei sekään ollut hyvä paikka. Waakku alkoi kiertää häkissä katon kautta ympäri ja availi ääntänsä. Edi oli ainoa, joka jaksoi olla hyvällä tuulella ja antoi lasten käsitellä itseään. Yllättävän helposti kuitenkin sain Jakon ja Edin häkitettyä ja vietyä lopuksi autoon, jossa Jako jatkoi nyppimistä, kunnes vapautin sen häkkinsä päälle. Siinä se sitten matkusti takaisin kotiin, välillä pyytäen päästä kädelleni, jota en kuitenkaan suostunut tekemään. Mantelit kuitenkin kelpasivat ja kotiin päästiin, hieman untuvista köyhempänä ja kaljumpana. Laitoin muuten No-Pick ainetta Jakolle ennen lähtöä. Ei sitten auttanut yhtään tuohon nyppimiseen.

Parin viikon päästä taas Pet Expo Helsingissä, jonne on tarkoitus lähteä samalla kokoonpanolla. Hieman tuo pidempi automatka ja aikainen herätys tuo jännitystä Jakon kohdalle, mutta eiköhän me hengissä selvitä siitäkin.