3. päivä takana ja 4. päivän aamu
Sanoja on alkanut tulemaan selkeämmin. Kahtena iltana nyt selkeästi: Hyvää yötä. Hassua on myös Hupsis!, joka yleensä tulee sen noustessa kädelle. Kynnet on hieman pitkät ja äärettömän terävät. Onneksi saan pian apua niiden leikkaukseen, vapaaehtoisesti tuo ei anna niitä leikata.
Siinä mielessä tyypillinen jako, että kaikki uusi on pelottavaa. Ja sitä mitä päin ei katso, sitä ei ole olemassakaan, kun oikein pelottaa. Uudet ruuat, uudet lelut… Joita nyt on vain siedätettävä ihan paremman sulkapeitteenkin toivossa.
Avoihin tottuminen etenee hitaasti mutta varmasti. Eilen ei enää pelottanut ihan niin paljon lentävät avot, joskaan lähelleen ei päästä kyllä uteliaita piruja. Uteliaisuus on toisaalta tuon hyvä piirre, jonka toivon vielä ylittävän arkuuden määrässä.
Siinä mielessä harmaan elekielen lukeminen on helpompaa kuin avon, sillä se todellakin elehtii näkyvämmin. Avoilla kun on enemmän tapana jähmettyä. Harmaan koko sulkapuku ja silmät elehtii.
Eilen myös hieman nypintää. Luultavasti kodinvaihdon aiheuttamasta stressistä, mutta eiköhän se vielä siitä, kun kotiutuu paremmin. Ainakin risuista koottu pikalelu järsittiin, kun se lakkasi pelottamasta. Pitänee siis vain kahlata tuonne hankeen hakemaan lisää tuoretta matskua.
Paperitkin lähti matkaan, joten kohtahan tässä sitten on ihan virallisesti ottolinnun väliaikainen koti, ja toiveissa tietysti on, että ihan pysyväkin, jos tuo tänne hullunmyllyyn sopeutuu ajallaan ja lakkaa stressaamasta.