Hurttia ja Tirppoja

Katselin juuri ottamiani valokuvia Jakosta sinä aikana, jonka hän on ehtinyt meillä olemaan. Tärkein havaintoni oli se, että juuri nyt ollaan samassa tilanteessa kuin vuosi sitten sulkien osalta. Viime vuoden toukokuun alussa se kasvatti hienosti uutta untuvaa ja nyppi ne sitten pois. Pidin syynä omaa ulkomaan matkaani. Tänä vuonna taas toukokuun alussa kasvatettiin untuvaa ja ne nypittiin jälleen pois, vaikka en ole kotoa pidemmäksi ajaksi poistunut. Nypintäraja nyt menee aika samoissa kuin viime vuonnakin tähän aikaan.

Ja samoin kuin viime vuonna, nyt taas kasvavat toisen siiven lentosulatkin. Siipeä en ole availlut sen kummemmin, mutta päältä näkee, että pisimmät sulat (uloimmat, ne tummimmat) selkeästi ovat lisänneet pituutta. Joten jännityksellä katsotaan pysyvätkö nuo nyt vai tippuvatko taas loppukesästä, kuten kävi viime vuonna. Ilmankos taas siipien läpytysääntä on kuulunut enemmän. Siipien alapuolet eivät ole ihan kaljut, kuten oli vielä viime vuonna, eivät ihan täydessä sulassakaan, mutta paremmat.

Edelleen myös jonkinlainen pesintävire on valloillaan. Kaikki kolot ovat nyt pop. Tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani könyää lattialla ja koittaa kaivautua naulakossa roikkuvien pilkkihaalarin lahkeiden taakse. Makkarin vaatekaapin ovet pitää olla suljettuna, muutoin herra harmaa löytyy sieltä joltain alatason vaatehyllyltä järjestelemästä tilaa ja pesää itselleen. Jostain syystä olen alkanut epäilemään olisiko herra sittenkin neiti… Jos rinnassa olisi enemmän nyppimisvaraa, tekisi niin mieli nypätä sulkanäyte tuosta ja tarkistaa asia, vaikka sillä sukupuolella ei todellakaan ole väliä. Naureskelin itsekseni, että toisaalta on parempi ettei totuutta tiedetä ja häntä on aina pidetty herrapuolisena, muutoin voisin aiheuttaa hänelle identiteettikriisin 😀

Avoparit ovat nyt asuneet viikon verran ulkona. Hieman sääliksi käynyt nyt viime päivät, kun ilma kylmentyi. Mutta onneksi pääsevät tuonne koppiinsa suojaan tuulelta ja vedeltä tarvittaessa. Eilen avot saivat seurakseen myös neitokakadut, jotka aussilajina onneksi sietävät jonkin verran viileyttäkin. Neidot ainakin ovat uudesta ulkohäkistä aivan haltioissaan, nytkin tihkusateesta huolimatta tepastelevat tuolla maassa maistellen voikukkaa. Samoin eilen kylpivät vesisateessa aivan onneissaan, vaikka eivät todellakaan välitä normaalisti suihkepullon antamasta kylvystä.

Juuri katselin sääkarttoja ja sen perusteella ensi viikon loppupuolella voisin jo harkita ensimmäisten kaijastenkin ulkoistamista. Ehkäpä ruusut pääsevät ensimmäisenä testaamaan ulkoilmaa ja häkin pitävyyttä, viimeisenä sitten nuo herkemmät rengassilmäiset.