Ei hitto, varaan varmasti kohta ajan päätohtorille… Keskustelin nimittäin sujuvan vuoropuhelun Jakon kanssa :surprise:
Huvittaa itseänikin miksi ihmeessä nuo harmaat tulee inhimillistettyä niin, että alkaa keskustelemaan ihan sujuvasti niiden kanssa, hieman kuin ihminen toiselle ihmiselle.
Itse keskustelu meni suurinpiirtein näin:
J: Kuka kuka?
M: No minä täällä, kuka siellä?
J: Selvä
M: Ei kun kuka siellä?
J: Jako jako
M: Kuka jako?
J: Jako pieni
M: Jaa Jako pieni. Meinaatko vielä kasvaa?
J: Joo
M: Otako Jako pähkinän?
J: Joo
M: No odotas, mä haen
J: Selvä (ja päälle jotain epäselvää jakomutinaa)
M: Tässä, ole hyvä
J: Kiitos
Myönnän, pitää hakea Tenaa kaupasta, nämä keskusteluhetket ovat aivan loistavia. Että noi harmaat osaakin kyllä olla älykkäitä. Ehkä tuo epäselvä mutinakin alkaa vielä hahmottumaan, kun oppii itse kuuntelemaan. Ja sitä tosiaan tulee paljon ja pitkään. Samoin erilaisia vihellyksiä ja vihellettyjä kappaleita.
Tänään jakon häkki myös siirretty avojen häkin viereen. Pitänee varmasti alkaa katselemaan isompaa jossain vaiheessa, mikäli Jakosta tulee ihan pysyvä perheenjäsen.
Hyvä ehdotus, koitetaan toteuttaa 😉 Meillähän poika on nyt 10v ja kavereita käy kylässä. Tosin aina täytyy muistaa, että kyseessä meillä on vanhempi, kotia vaihtanut tapaus.
Hei, luen näitä blogikirjoituksiasi suurella mielenkiinnolla. Itse olen vakavasti harkinnut harmaan hankkimista. Epäilyksiä on paljon, koska lintu tuntuu kuumenevan melko helposti. Ja kammoksuvan kaikkea uutta.
Nämä saavat minut hyvin epävarmaksi siitä pystyisinkö järjestämään jakolle sellaiset elinolot että se olis onnellinen ja hyvinvoipa.
Myös sitä miten 9v. pojan ja linnun elämät sopisivat yhteen. Olisi aivan ihanaa jos jaksaisit ja viitsisit kertoa myöskin hiukan siitä kuinka he tulevat toimeen keskenään.
Miten lintu suhtautuu vieraisiin ja joskus hyvin meneviin ja äänekkäisiin nuoriin vieraisiin?
Hei,
Kyllä tästä ranskan kielestä oli puhe. Meillä on sitten harvinaisen kansainvälinen papukaijaperhe täällä, kun tuo punainen pirttihirmu ymmärtää taasen ruotsia ja puhuu muutaman sanan englantia (vaikkei ehkä ymmärrä sanomaansa). Täytynee siis lintujen aktivoimiseksi alkaa niille enemmänkin kaivelemaan papukaijavideoita netin ihmeellisestä maailmasta 😀
Selkeitä sanoja on siis alkanut tulla jo muutamassa päivässä todella paljon ja meidän vuorokeskustelut ovat varsin huvittavia. Lapsemme (9v. poika) kanssa on myös löytynyt yhteinen leikki: nurkan takaa kurkkailu ja siihen liittyvä metelöinti/kiljunta. Vuorotellen nuo laittavat päänsä esiin ja huutavat toisilleen, toisen aina odottaessa innolla.
Hei, ihana nähdä, että Jacolla on uusi koti ja huolehtiva perhe! Olen E:n äiti, ja Jaco on pitkäaikainen tuttavuus. Tiedoksi vaan, jos E. ei muistanut sanoa, että Jaco puhuu ja ymmärtää hyvin ranskaa.
Alan seuraamaan blogia suurella mielenkiinnolla, ja toivon näkeväni Jacon asettuvan uuteen kotiinsa. Tsemppiä!
T. Anni